Maidontuotannolla on vaikea elää, joten maitotilalliset keksivät itselleen sivubisneksiä – "Meillä pyörii kolme firmaa samalta tontilta"
Suomessa on noin 6 000 maitotilaa, mutta pelkällä maidontuotannolla on nykyään vaikea elää. Sen ovat huomanneet myös Aino ja Mikko Viitala Muhokselta. Heillä on noin 150 eläintä, joista 60 on lypsäviä lehmiä. Sonnit ja hiehot kasvatetaan itse. Sivussa on kuitenkin tehtävä monenlaista hommaa.
– Meillä pyörii kolme firmaa samalta tontilta, tilan isäntä Mikko Viitala kertoo.
– Täytyy kehittää aina uutta, mitä samoilla tunneilla ja resursseilla saa, perheen tytär Hanna Viitala toteaa.
Hän huomauttaa, että esimerkiksi koneet kannattaa hyödyntää kokonaan.
Tilan emäntä Aino Viitala muistuttaa, että alalla pitää tietää paljon esimerkiksi laeista ja säädöksistä, EU-tukiasioista sekä ympäristöasioista.
Lehmätöiden lisäksi perheessä on koneurakointifirma ja sähkötyöfirma. Yritykset työllistävät kuusi henkilöä. Mikko Viitala kertoo, että koneurakointia tehdään sadan kilometrin säteellä tilasta.
Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto MTK:n elinkeinojohtaja Marko Mäki-Hakolan mukaan lähes kaikilla maatiloilla joudutaan tekemään nykyisin muitakin töitä, koska kannattavuus on niin heikkoa.
– Tottakai se riippuu tilasta ja eläinten määrästä, mutta suurin osa maatilallisista on monialayrittäjiä, Mäki-Hakola kertoo.
Sivutöitä on monenlaisia mutta varsinkin koneurakointi on Mäki-Hakolan mukaan suosittua. Myös kuljetusyrittäjyys on yleistä ja jotkut panostavat maatilamatkailuun.
– Metsää on lähestulkoon kaikilla, Mäki-Hakola kertoo.
Hänen mukaansa esimerkiksi viljatiloilla käydään usein töissä myös ulkopuolisissa yrityksissä.
Täytyy kehittää aina uutta.
Hanna Viitala
S-ryhmä aloitti vuonna 2015 ruoan halpuutuskampanjan. Viitaloiden mukaan se vaikuttaa viljelijöiden taloudeen edelleen. Mikko Viitala huomauttaa kaupan monopoliaseman näkyvän arjessa paljon.Hänen mukaansa kaupan kate on todella kova.
– S- ja K-ketjut myyvät isolla provikalla. Jos et ole niiden hyllyllä, olet pois pelistä, hän summaa.
Tilalta myydään tuote meijereille ja lihanjalostajille, jotka myyvät ne kaupalle. Perheen mukaan alan suurin haaste on kannattavuus.
– Helpointa olisi, jos tuottamastaan tuotteesta, saisi sille kuuluvan hinnan, Hanna Viitala pohtii.
– Silloin ei tarvitsisi tukia kompensoimaan pientä tuottajahintaa, hän jatkaa.
Mäki-Hakola on Viitaloiden kanssa samalla linjalla. Kannattavuuden nostoon olisi hänen mukaansa monia ratkaisuja.
– Kotimaassa elintarvikeketjussa jokaisen pitäisi saada oma osuutensa, kaupan asema on tällä hetkellä todella vahva, hän huomauttaa.
Elinkeinojohtaja toivoo, että tiloille liikenisi enemmän rahaa. Mahdollisella elintarvikeviennillä saataisiin tuottavuutta lisää, Mäki-Hakola uskoo. Hän muistuttaa, ettei ole yhtä ainoaa keinoa, vaan kyse on monien asioiden summasta.
Mikko Viitalan mielestä paras ratkaisu ahdinkoon olisi, jos kaupan monopolin saisi purettua.
Hänen mukaansa olisi hyvä, jos ostajia olisi enemmän. Silloin Viitalat voisivat toimia saman kokoisten yrittäjien kanssa. Jos yhdestä kaupasta jäisi ulos, olisi muita vaihtoehtoja vielä jäljellä.
– Jalostava teollisuus ja kauppa olisivat sitten tasavertaisia, Mikko Viitala summaa.
Raskas työ ja vähissä oleva raha saavat maanviljelijät usein uupumisen partaalle. Aino Viitala on huolissaan kollegoiden jaksamisesta.
– Muutaman tapauksen tiedän, jotka ovat päätyneet velkajärjestelyihin. Silloin ei saa vuosilomia.
Aino Viitala kokee, että on epäreilua, ettei lomaoikeutta saa silloin, kun on vaikeinta. Sitten on vain pakko jaksaa lisää.
Viitaloilla on nyt 26 vuosilomapäivää.
– Se on aika vähän, ei haittaisi, jos saisi muutaman päivän lisää, Aino Viitala toteaa.
Heidän nelilapsisessa perheessään on onnellinen asema, kun työntekijöitä on useampia.
– Jos tässä olisi vain kaksi ihmistä töissä, olisi viikon lomakin vaikea järjestää, Hanna pohtii.
Aino muistuttaa, että liian väsyneen ihmisen huonosti pidetyt eläimet eivät tuota mitään.
Mäki-Hakolan mukaan Venäjän viennin tyrehtyminen ja EU:n leikkaukset maataloustukiin ovat suurimpia syitä kannattavuuden laskuun ja siitä seuraavaan viljelijöiden uupumiseen.
Mäki-Hakola kertoo, että MTK ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela tekevät työtä uupumisen poistamiseksi: Jokaisessa maakunnassa on käynnissä maatalousyrittäjien hyvinvointihanke, jossa pyritään estämään uupumista.
– Se on erityisen tärkeää, koska maatalousyrittäjät ovat ahtaalla, hän kertoo.
Kaiken päälle tulee vielä byrokratia, sitä Viitaloiden on välillä vaikea ymmärtää.
Robotin hälytysten lähettäminen ja puhelimen antaminen lomittajalle maksaa. Raha menee tilallisten pussista. Vaikka on vuosiloma, kunta tai muukaan taho ei auta kustannuksissa.
– Ymmärtäisin, jos se maksu edes menisi lomittajalle, Aino Viitala parahtaa.
Mikko Viitalan mukaan raha menee osittain byrokratiaan ja osittain yhteiseen kassaan.
Kaiken keskellä pitäisi myös kyetä uudistumaan. Se on kuitenkin hankalaa, koska uudistuminen vaatii rahaa.
Mikko Viitalan mukaan rahoituksia on vaikea saada, koska luottovaatimuksia kiristetään.
– Maatiloilla ei ole yleensä vakuuksista kiinni, mutta rahasta on.
Myös Mäki-Hakolaa harmittaa rahatilanne, hän huomauttaa, että kun investoinnit kallistuvat, se vaikeuttaa maatilallisten elämää.
Vuonna 2016 valtio alkoi takaamaan kriisilainoja maatilallisille, mutta pankeilla ei ollut velvollisuutta myöntää niitä ihmisille, joilla oli maksuhäiriömerkintä. Lainoja eivät Viitaloiden mukaan saaneet ne, jotka eniten olisivat tarvinneet.
Raha meni Aino Viitalan mukaan mukaan niille, joilla oli “vähän vaikeaa”, sen tilalta, että raha olisi mennyt niille, joilla oli “kaikkein vaikeinta”.
Maatiloilla ei ole yleensä vakuuksista kiinni, mutta rahasta on.
Mikko Viitala
Viitalat kertovat, että tulot tulevat epätasaisesti, mutta kustannuksia tulee myös silloin, kun rahaa ei ole.
– Kustannus voi tulla jo tammikuussa, mutta raha siihen kesäkuussa, Mikko Viitala ihmettelee.
Tilanne raha-asioissa on Viitaloiden mukaan epäreilu. Heidän mukaansa valtion taholta määräaikoja voidaan venyttää, mutta tilallisten on pakko hoitaa kaikki ajallaan, muuten apua tai rahaa ei heru. Tilallisesta se tuntuu yksipuoliselta, että vain heitä velvoitetaan.
– Laskuilla on eräpäivä, tuilla ei. Laskujen korko juoksee, tukien ei, Mikko Viitala huokaisee.
Esimerkiksi ympäristölupatarkastus tilalle tehtiin kaksi vuotta myöhässä.
– Jos meillä on tarkkaa, pitää se olla muillakin tarkkaa, Aino Viitala sanoo.
Viitalat haluaisivat, että aikataulut pitäisivät molemmilla osapuolilla tai että myös tilallisille annettaisiin joustovaraa ja lisäaikaa paperitöiden kanssa.
Viitalan tila on pihatto. Siellä ei voi pitää äkkipikaisia lehmiä.
– Lehmät ovat jalostuneet rauhallisiksi ja helposti käsiteltäviksi, koska ne ovat vapaana ja kuljemme niiden seassa koko ajan, Hanna kertoo.
Hän opiskelee Viikissä agronomiksi ja tila on siirtymässä hänelle.
– Tarvitsen koulutuksen, muuten en ole EU-tukikelpoinen, hän huomauttaa. Hän naurahtaa myös, ettei tilaa voi pyörittää, jos ei tiedä mitä tekee.
Robottinavetassa lehmät käyvät lypsyllä itse. Töitä tehdään eniten niiden lehmien kanssa, jotka eivät ole jostain syystä lypsäneet – ne on saatava lypsylle.
– Se vääristää kuvaa omista eläimistä, koska aina joutuu tekemään töitä vain niiden kanssa, joista on harmia, Hanna kertoo.
Viitaloiden kaikki lapset ovat kouluttautuneet maatalousalalle. Aino kertoo kannustaneensa lapsia kouluun pois Muhokselta.
– Pitää nähdä, että elämässä on muutakin kuin Muhos ja maatalous, Aino naurahtaa.