Liito-orava ja monet muut uhanalaiset laji viihtyvät kaupunkimetsissä – tutkijan mukaan hoitamatta jättäminen on usein parasta hoitoa virkistysmetsissä
Kaupunkimetsät ovat muutakin kuin ulkoilijoiden virkistäytymispaikkoja. Niistä on todellista apua myös luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle.
Monin paikoin kaupunkimetsien puusto on kehittynyt jo selvästi erilaiseksi kuin talousmetsissä, kertoo Luonnonvarakeskus Luken tutkimus.
Koska virkistysmetsiltä ei vaadita vastaavaa taloudellista tuottoa kuin talousmetsiltä, niitä ylläpidetään jatkuvapeitteisinä. Puustosta on usein tullut lähes yhtä järeää kuin vanhoissa luonnontilaisen kaltaisissa kuusimetsissä.
– Kaupunkimetsiin on kehittynyt jo arvokkaita rakennepiirteitä, kuten iäkkäitä ja paksuja puuyksilöitä ja monipuolista puustoa. Kuusivaltaisissa metsissä on myös varsin runsaasti lehtipuita joukossa, kuvailee Luken vieraileva tutkija Aku Korhonen.
Lajien monimuotoisuutta kaupunkimetsissä edistää kuolleen puun ja erityisesti järeän kuusilahopuun jättäminen paikalleen.
Tutkimuksessa tarkasteltiin kuusivaltaisia kaupunkimetsiä pääkaupunkiseudulla, Järvenpäässä ja Lahdessa.
Kaupunkimetsissä viihtyvät monet uhanalaiset eliölajit. Vanhat kuuset ja lehtipuut miellyttävät esimerkiksi liito-oravia, joita elää kaupungeissa jo paljon.
Lahopuuta tarvitsee noin neljännes metsälajeista, kuten useat kovakuoriaiset ja lukematon määrä lahottajasieniä.
– Lahopuusta ovat riippuvaisia myös monet kolopesijät, kuten useat tikat, tiaiset ja erittäin uhanalainen hömötiainen. Myös monet pölyttäjät kaivavat pesiään kuolleeseen puuhun, Korhonen sanoo.
Korhosen mukaan luonnon kannalta olisi parasta rajoittaa virkistysmetsien hoito vain välttämättömiin töihin.
– Toki ulkoilijoiden turvallisuuden takia täytyy poistaa esimerkiksi vaaralliset puut polkujen varrelta.
Hoitamattoman näköinen metsä kaatuneine puineen voi kuitenkin vaatia ihmisiltä uudenlaista asennoitumista, sillä se ei välttämättä näytä niin viihtyisältä kuin puistomainen metsä. Tutkimusten perusteella moni kuitenkin hyväksyy esimerkiksi lahopuita metsissä, koska he tietävät niiden ekologisen arvon.
– Kun myös metsien virkistysarvon saisi pidettyä mukana, ihmiset varmasti hyväksyisivät aiempaa luonnontilaisemmat metsät.
Hämeenlinnan kaupunginpuisto on suosittu ulkoilukohde, josta löytyy niin historialliseen maisemapuistoon kuuluvia huvimajoja kuin luonnontilaisempaa metsää. Puiston pohjoisosassa puut ovat saaneet vanheta ja kasvillisuus rehevöityä.
Puiston rauhallisuus ja vehreys houkuttelee paikalle kauempaakin. Lastaan rattaissa nukuttava Pellervo Sipilä kertoo matkaavansa kotoaan Tervakoskelta kaupunkipuistoon noin kerran kuussa. Myös Aulanko on tullut perheelle tutuksi.
Sipilää ei haittaa, vaikka virkistysmetsiä jätettäisiin vähemmälle hoidolle.
– Itselläni on talousmetsää, jota yritän pitää suhteellisen siistissä kunnossa. Ulkoilukäyttöön tarkoitetuissa metsissä ymmärrän kuitenkin monimuotoisuuden merkityksen. Ei kaikkea pidä vetää matalaksi.
Omassa metsässään Sipilä pyrkii noudattamaan uusia metsänhoidon suosituksia, joiden mukaan esimerkiksi hakkuissa pitää jättää enemmän puita pystyyn ja lisätä tekopökkelöitä. Pystypuuksi hän jätti omasta metsästään esimerkiksi järeän vanhan kuusen, jonka ympärysmitta oli 90 senttiä.
Sipilä kertoo, että metsäyhtiölle voi sähköisesti ilmoittaa suojeltavista puuyksilöistä.
Kaupunkimetsiä on Suomen metsistä arviolta vain prosentin verran, mutta niillä voi olla kokoaan suurempi ekologinen merkitys.
Näin erityisesti silloin, jos pirstaloituneita virkistys- ja suojelumetsiä kytketään yhteen.
Tutkimuksessa mitattiin kaupunkimetsien lahopuun määräksi keskimäärin 10 kuutiota hehtaarilta, mikä on selvästi enemmän kuin talousmetsissä mutta vähemmän kuin luonnontilaisen kaltaisissa metsissä. Tutkijan mielestä kuollutta puuta voisikin kaupunkimetsissä vielä lisätä.
Vanhat kaupunkikuusikot ovat kuitenkin alttiita esimerkiksi kirjanpainajakuoriaisten ja juurikäävän tuhoille.
– On tehtävä valintoja siinä, otetaanko huomioon luonnon monimuotoisuus vai pidetäänkö alueita enemmän puistomaisina. Itse tutkijana ajattelen, että virkistysmetsiin mahtuu myös luontaisen dynamiikan mukaisesti kuolleita puita, ja lahopuulisä rikastuttaa lähiluontoa, Korhonen sanoo.