Köyhyys kirpaisee yltäkylläisyyden keskellä – "Että edes jouluna olisi pöydässä kunnolla ruokaa"

Malmin kirkon aula on täynnä häliseviä koululaisia, jotka jonottavat joulukirkkoon. Seurakunnassa vietetään vuoden kiireisintä aikaa, ja se näkyy ja kuuluu kirkossa.

Malmin seurakuntapiirin kappalainen Pirkko Poisuo on tottunut kirkkovuoden kiertoon.

Hän on työskennellyt Suomen toiseksi suurimmassa seurakunnassa jo kolmekymmentä vuotta, ensin lehtorina ja nyt pappina.

Poisuo muistuttaa, että joulun juhlavalmistelun, odotuksen ja yltäkylläisyyden keskellä kilpistyvät myös niiden vastakohdat – suru, tuska ja puute.

Suomalaiset käyvät kirkossa eniten joulun aikaan. Viime vuonna pelkästään jouluaaton jumalanpalvelukset ja hartaudet vetivät kirkkoihin 320 000 ihmistä.

Luku on lähes kolme kertaa enemmän kuin seuraavaksi suosituimpana kirkkopyhänä – ensimmäisenä adventtisunnuntaina.

Lisäksi muut joulun ajan tapahtumat ja konsertit houkuttavat suomalaisia kirkkoon.

Seurakunnissa tehdään joulun alla myös paljon hiljaista auttamistyötä.

Malmin seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Elina Leppihalme kertoo, että diakonian asiakasmäärät moninkertaistuvat, koska taloudellinen niukkuus kirpaisee joulun alla tavallista enemmän.

– Toivotaan, että edes jouluna olisi pöydässä kunnolla ruokaa tai että lapsi saisi edes yhden lahjan, hän kuvaa.

Kirkot vastaavat avun tarpeeseen muun muassa järjestämällä jouluaterioita sekä jakamalla diakoniatyön kautta jouluavustuksia niiden tarpeessa oleville.

Leppihalmeen mukaan avustuksista merkittävä osa tulee yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä, jotka haluavat tukea vaikeuksissa olevia lapsiperheitä kirkon diakoniatyön kautta.

– Myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin Hyvä joulumieli -lahjakortit ovat tosi iso asia, diakoni kertoo.

Malmilla on lisäksi järjestetty tänä vuonna kuudetta kertaa Lahja lapselle -joulukeräys.

Yhteistyössä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen kanssa järjestettävässä tempauksessa kerätään vähävaraisten perheiden lapsilta satoja lahjatoiveita, jotka vapaaehtoiset lahjoittajat toteuttavat.

Korkea työttömyys näkyy Malmilla diakoniatyöstä apua hakevien ihmisten kasvaneena toivottomuutena ja taloudellisina vaikeuksina.

Kappalainen ja diakoni korostavat, että auttamisessa ei ratkaise pelkkä raha, vaan kohtaamisella on suuri merkitys.

– Ihmiselle on tärkeää, että hän tulee kuulluksi ja nähdyksi ja voi kertoa kokemuksistaan jollekulle, Leppihalme kertoo.

Hän korostaa, että muutos voi lähteä liikkeelle pienistä asioista.

Vaikka työtä ei heti löytyisi, elämään voi löytyä sisältöä vaikkapa seurakunnan avoimen kahvilan kautta syntyvistä ihmissuhteista.

Koululaisten joulukirkko on päättynyt. Hiljaisen kirkkosalin seinällä on paastonajan värityksen mukainen violetti kirkkotekstiili. Alttarin vieressä loistaa joulukuusi.

Poisuo sytyttää alttarin kynttilät ja kaivaa virsikirjasta lempijoululaulunsa.

Vaikka virsi 27 on täynnä riemua, kappalainen korostaa, että jouluna saa olla juuri sellainen kuin on – ilman velvoitteita.

Poisuo paljastaa oman suhteensa jouluun muuttuneen vuosia sitten, kun miehen rauhanturvatehtävät veivät nuoren perheen jouluksi Kyprokselle levottomuuksien keskelle.

Hän muistelee rauhanturvaajien leirin ruokateltan pitkien pöytien ääressä syötyä jouluateriaa ja vaatimatonta joulupuuta.

– Sen jälkeen jouluistani on tullut pelkistetympiä.

Paluu perusasioiden äärelle on viime aikojen väkivaltaisten uutisten keskellä kenties ajankohtaisempaa kuin pitkään aikaan.

– Tänä jouluna toivon ja toivotan joulurauhaa mieleen, sieluun ja kansojen välille, Poisuo sanoo.