Kotimaiselle humalalle olisi kysyntää enemmän kuin tällä hetkellä voidaan tuottaa
Oluen teossa käytettävän kotimaiselle humalalle olisi paljon kysyntää, kerrotaan Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Kotimaisen humalan taimia kysytään viikoittain, sanoo Luken erikoistutkija Susanne Heiska.
Kiinnostusta on myös Luken palveluun, jossa omia humalakasvejaan voi esimerkiksi puhdistuttaa kasvintuhoojista ja kasvattaa taimia viljelmän perustamista varten.
Heiskan mukaan etenkin kasvava pienpanimotrendi on lisännyt kiinnostusta kotimaiseen humalaan. Tällä hetkellä taimia on kuitenkin tarjolla viljelyyn hyvin vähän. Luke tekee parhaillaan kokeita eri humalien viljelyominaisuuksista, ja parhaista humalista saadaan joidenkin vuosien päästä taimia markkinoille.
Humalista voitaisiin jalostaa lajikkeita, jossa Heiska näkee vientimahdollisuuden. Esimerkiksi Keski-Euroopassa aromihumalat ovat kasvava trendi.
– Kysyntää erilaisille aromihumalille on paljon, ja erityisesti niitä löytyy Suomesta. Uusi aromilajikkeiden jalostukseen soveltuva geeniaines voisi kiinnostaa myös eurooppalaisia kasvinjalostuslaitoksia.
Kuumuudesta kärsivän aromihumalan tuotanto voi Heiskan mukaan käydä tulevaisuudessa vaikeaksi kuivuvilla ja lämpenevillä alueilla. Tuolloin Suomi voisi olla varteenotettava humalantuotantoalue ja tuottaa humalaa Keski-Euroopankin tarpeeseen, Heiska visioi.
Kotimaisella humalalla olisi enemmän kysyntää pienpanimoiden keskuudessa kuin tällä hetkellä voidaan tuottaa, uskoo espoolaisen Fat Lizard -panimon perustajajäsen Tuomas Koskipää.
Panimon jokasyksyisessä erikoisuudessa tuorehumalaoluessa on käytetty paikallista humalaa. Olut ja humala ovat molemmat nimetty Glimsiksi humalikon kasvupaikan, Espoon talomuseon Glimsin, mukaan. Paikallisuus ja kotimaisuus ovat markkinavaltteja.
– Erät ovat menneet aika lailla kuumille kiville, Koskipää kertoo.
Koskipään mukaan suurin este kotimaisen humalan laajempaan käyttöön oluen panemisessa on, ettei maasta löydy laitosta, jossa humalaa voitaisiin kuivata ja prosessoida panimoille käyttövalmiiseen muotoon.
Luken tutkijan Juha-Matti Pihlavan mukaan kokonaisilla humalakävyillä toimiminen prosessoitujen pellettien sijasta aiheuttaa panimoille ongelmia myös oluen maun säätelemisessä.
– Aromiyhdisteiden uuttuminen pelleteistä on tehokkaampaa kuin kokonaisista kävyistä, Pihlava kertoo.
Hänen mukaansa Luken tavoitteena on ollut löytää oluen valmistukseen aromiltaan erikoinen ja hyvä humala.
Ilmajokinen maanviljelijä Heikki Huhtanen, joka on vuosikymmenen ajan seurannut kiinnostuksella kasvavaa pienpanimokenttää, korjaa ensimmäisen humalasatonsa syksyllä.
– Kysyntää ja kiinnostusta on ollut panimojen suunnalta kovasti. Kotiolutharrastajat ovat olleet huolissaan, riittääkö humalaa heille asti, Huhtanen sanoo.
Suurempi osa hänen maillaan kasvavasta humalasta on ruotsalaista alkuperää, mutta mukana on parin humalatarhan verran kotimaista. Kotimaisen sadon hän toivoo olevan muutamista kymmenistä kiloista sataan noin 500–1 000 kilon kokonaissadosta.
Vaikka Huhtanen epäilee humalan viljelyn jäävän Suomessa marginaaliin, hän on tehnyt koneinvestointeja. Nykyisillä laitteillaan hän pystyy viisinkertaistamaan viljelypinta-alansa kymmeneen hehtaariin.
– Olen tosissani liikkeellä humalan viljelyn kanssa.