Kommentti: Onko helle sulattanut Harkimon pään? – väittää puoluelehtiä valemedioksi ja sekoittaa vieläpä faktat

Keskustan pää-äänenkannattaja ja poliitikko Hjallis Harkimo ovat ajautuneet kesäkuumilla pieneen sanaharkkaan.

Suomenmaan pääkirjoituksessa ruodittiin viime tiistaina kriittisesti Harkimon päätöstä äänestää sotea vastaan nettiäänestyksen perusteella. Harkimo närkästyi ja hyökkäsi perjantaina Iltalehden blogissaan rajusti Suomenmaata kohtaan.

Kritiikkiä puoluelehtiä kohtaan saa tietysti osoittaa, mutta Harkimon tekstissä useat faktat ovat pahasti pielessä.

Alkuperäissä kirjoituksessaan Harkimo väitti Demokraatin tappiollisia talouslukuja Suomenmaan luvuiksi. Pyydettäessä hän toki korjasi luvut.

Tekstissään Harkimo kutsuu puoluelehtiä valemediaksi.

Valemedia on mielipiteisiin perustuvaa, vastoin hyvää journalisista tapaa toimivia viestintäkanavia, jotka nimittävät itseään ”mediaksi”, jotta voisivat vääristellä tai hämärtää tosiasioita. Suomenkielisisistä sivuista ehkä tunnetuin valemedia on ollut nyt jo suljettu MV-lehti.

Puoluelehdet ovat perussuomalaisten Suomen uutisia lukuun ottamatta sitoutuneet journalistisiin ohjeisiin. Se on ammatillinen ja eettinen ohjeistus, jonka mukaan journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen. Sen mukaan sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein, eikä päätösvaltaa saa missään nimessä luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

Puoluelehdet ovat itsenäisiä toimijoita. Puoluetausta näkyy juttujen aatteellisena perussävynä ja aihevalinnoissa, mutta puoluejohto tai kukaan puolueesta ei vaikuta toimituksen toimintaan. Eikä kaikki, mitä Suomenmaa kirjoittaa, todellakaan miellytä puolueväkeä.

Puoluesidonnaisuus näkyy eniten pääkirjoituksissa – jollaisesta myös Harkimo suivaantui. Pääkirjoitus on päätoimittajan hyväksymä mielipidekirjoitus, joka kertoo lehden kannan ajankohtaiseen aiheeseen. Mutta samalla tavalla mielipiteitä ovat vaikkapa Helsingin Sanomien pääkirjoitukset.

Harkimon kritiikiltä syö pohjaa sekin, että hänellä menee asiat suloisesti sekaisin.

Kansanedustaja käsittelee tekstissään myös Maaseudun tulevaisuuden asioita. Helsinkiläinen miljonääri ei näytä ymmärtävän, että Maaseudun tulevaisuus ei ole puoluelehti.

Aika noloa. Ilmeisesti Suomen toiseksi luetuin päivälehti käsittelee vain skutsia, joten se oikeuttaa suhtautumaan aviisiin ylimalkaisesti.

Harkimolle puoluelehdet tuntuvat olevan muinaisjäänne, jotka kuolevat pois.

– Olen pitkään jo ihmetellyt, miten ihmiset voivat uskoa sitä propagandaa, jota puolueiden lehdet syöttävät. Mutta onneksi näyttää siltä, etteivät he uskokaan, hän kirjoittaa.

On tietysti totta, että puoluelehdillä on ollut jo pitkän aikaa tukalaa. Suomenmaan levikki on 11 000, vaikka jäseniä on puolueella yli 100 000. Toki lehden jäsenperhenumerot sekä verkkosivut tavoittavat jäsenistön paljon paperilehteä laajemmin.

Puoluelehdillä on demokratiassa oma tärkeä paikkansa.

Tiettyjä asioita voi edelleen lukea ja tulkita vain puolueiden omista äänenkannattajista. Poliitikot pääsevät niissä ääneen varmemmin kuin sitoutumattomissa tiedotusvälineissä. Samalla ne ovat puolueiden sisäisiä tiedostuskanavia sekä alhaalta ylös että ylhäältä alas.

Moniääninen mediakenttä on rikkaus – ja olisi suotavaa, että kansanedustajatkin sitä arvostaisi.

Mielenkiintoista sekin, että kun kokoomuksen ex-kansanedustaja listasi kirjoituksessaan puolueiden printtilehtiä, hän jätti mainitsematta kokoomuksen Nykypäivän.

Liekö unohdus vai mikä, mutta ainakin kirjoituksen perusteella en ihmettelisi vaikka syynä olisi se, ettei Harkimo ole lukenut kyseistä lehteä.

Suosittelen kyllä lämpimästi. Voisi avartaa näkökulmia.