Kiina lupaa olla hiilineutraali vuonna 2060, mutta voiko siihen luottaa? – Kysyimme tunnetulta ilmastotutkijalta

Resursseista ja varallisuudesta se ei ainakaan jää kiinni, sanoo professori Markku Kulmala
Ilmasto

Kiinan presidentti Xi Jinping jysäytti viime syyskuussa YK:n yleiskokouksessa uutisen: noin 1,4 miljardin asukkaan maa aikoo olla hiilineutraali vuonna 2060. 

Hiilidioksidipäästöjen kasvun Kiina oli jo luvannut lopettaa ennen vuotta 2030. 

Xin avaus herätti toiveikkuutta. Tunnetaanhan Kiina maailman suurimpana saastuttajana. Voisiko suunta nyt muuttua? Ainakin käsillä oli selvä lupaus. 

Toisia kuitenkin epäilytti. Xin lupaus ei sisältänyt mitään konkreettisia keinoja, miten tavoitteisiin päästään. Maa nojaa hyvin vahvasti hiili- ja savupiipputeollisuuteen. Niistä luopuminen tulee olemaan tuskallisen vaikeaa. 

Entä olivatko Xin puheet pelkkää mielikuvapolitiikkaa? Voisiko niitä pitää uskottavina?  

– Pidän täysin mahdollisena, että Kiina pääsee tavoitteisiinsa, professori Markku Kulmala Helsingin yliopistosta vastaa. 

Hän on kansainvälisesti tunnettu ilmakehätutkija, joka tekee laajaa yhteistyötä kiinalaisten yliopistojen ja tiedeakatemian laitosten kanssa. Sen ansiosta Kulmala valittiin vuonna 2015 ensimmäisenä suomalaisena Kiinan tiedeakatemian ulkomaalaisjäseneksi. 

Kulmalan mukaan Kiinalla riittää niin paljon resursseja ja varallisuutta, ettei jättimäisten ilmastotavoitteiden toteutuminen jää ainakaan niistä kiinni. 

Autoritaarisesti johdetussa maassa tiede voidaan soveltuvin osin valjastaa valtion tavoitteiden edistämiseen, kun niin halutaan. Ja tehokas järjestelmä takaa, että tavoitteita kohti myös mennään varsin päämäärätietoisesti. 

– En tarkoita, että kehuisin kiinalaista järjestelmää, siinä on omat ongelmansa. Mutta tehokas se on, sitä ei voi kiistää. 

Kiinalaisten tieteellinen ja tekninen osaaminen on Kulmalan mukaan noussut korkealle tasolle. Sen myötä uusien ilmastonmuutoksen torjuntaan suunnattujen innovaatioiden keksiminen on aiempaa enemmän mahdollista. 

Paljon riippuu siitä, miten Kiina saa eri tieteenalat tekemään yhteistyötä. Kulmalan mukaan se on perinteisesti tiedemaailmassa haasteellista. 

– Innovaatiot vaativat sitä, että esimerkiksi maatalouteen, energiantuotantoon, liikenteeseen ja ilmakehän tutkimiseen keskittyneet tahot suostuvat yhteistyöhön. Epäilen, että se tulee olemaan vaikeaa. 

Kiinan suunnanmuutoksen taustalla on Kulmalan mukaan aito hätä ilmastonmuutoksen vaikutuksista, sillä ilmaston lämpeneminen tulee kurmuuttamaan maata rankalla kädellä. Erityisen herkkiä alueita ovat itärannikon suuret miljoonakaupungit, nuo Kiinan talousmahdin keskukset. 

– Itä-Kiinassa asuu kymmenen prosenttia koko maailman väestöstä. Se alue ratkaisee hyvin paljon, miten koko maapallon tulevaisuudelle käy. Siksi olen myös itse halunnut olla mukana Kiinan ilmakehä- ja ilmastotutkimuksessa, Kulmala sanoo. 

Syyt ilmastotoimille ovat osaltaan myös poliittisia. Kiinan johto haluaa estää kapinamielialaa, jota tulvat, myrskyt ja muut ilmaston lämpenemisen seuraukset saattavat helposti aiheuttaa. 

Kansainvälisillä areenoilla Kiina on pyrkinyt jo pitkään näkyvämmäksi ja arvostetummaksi toimijaksi. Siihen avautui hyvä pelipaikka, kun Donald Trumpin johtama Yhdysvallat jättäytyi pois Pariisin ilmastosopimuksesta. 

Länsimaissa tilanne on herättänyt hämmästystä. Ihmisoikeusrikkomuksista, hybridivaikuttamisesta ja ilmastorikollisuudesta syytetty Kiina onkin yhtäkkiä tietyllä tavalla hyvis, koko ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun veturi. 

Kulmala myöntää, että tilanne on paradoksaalinen. 

– Täytyy kuitenkin muistaa, että ilmaston kannalta se on pelkästään hyvä asia, jos näin iso maa haluaa oikeasti tehdä asioille jotain. Se kasvattaa painetta muissakin maissa, että suunnan on muututtava. 

Kulmala uskoo, että sellaiset isot maat kuin Intia ja Venäjä eivät voi olla seuraamatta Kiinan esimerkkiä, ainakin jollain tavalla. 

Perässä tulee myös Yhdysvallat, kun maan johtoon astui tammikuussa Joe Biden. Paluu Pariisin ilmastosopimukseen oli yksi hänen vaalilupauksistaan. 

Se, millaisia toimia Kiinassa tullaan tulevina vuosikymmeninä näkemään, on vielä kysymysmerkki. 

Kulmalan mukaan lähtöasetelma on sangen yksinkertainen. Kiinan täytyy kasvattaa hiilinieluja ja vähentää päästöjä. 

Hän arvelee, että Kiinassa pyritään metsittämään puolikuivia autiomaita ja kehittämään maataloutta enemmän hiiltä sitovaan suuntaan. 

Energiatuotantoaan maa joutuu kehittämään hyvin rankasti uusiutuvaan suuntaan. Toisaalta Kiina on jo nyt kärkimaita esimerkiksi aurinkoenergian tuottajana. 

Paljon saastuttavalle teollisuudelle Kiina joutuu etsimään korvaavia muotoja tai keksimään muita saasteita estäviä keinoja. 

– Mahdollisuuksia on paljon. Haluan ajatella sen enemmän sitä kautta. Ja aikaakin on neljäkymmentä vuotta. Se on pitkä aika, vaikka toisaalta tositoimet pitää aloittaa nyt, Kulmala sanoo. 

Edessä on kuitenkin isoja haasteita. Kiinan matka ei tule olemaan mutkaton, se on Kulmalan mukaan selvä. 

Mutta jos Kiina tavoitteisiinsa pääsee, on se hänen mielestään hyvin merkittävä asia koko maailman kannalta. Vielä jos muut maat seuraavat kehityksessä perässä, ilmastovaikutukset ovat isot. 

– Silloin oltaisiin hyvin lähellä sitä, mitä maailman olisi pitänytkin tehdä. Mutta pitkä matka sinne vielä on, hyvin pitkä.