Keskustan puoluevaltuutetut huolissaan Itä-Suomen tilanteesta – "Kehitysohjelmia on kirjoitettu vino pino, missä on toteutus?"
Itä-Suomen tilanne ja hallituksen leikkaussuunnitelmat puhuttivat keskustan puoluevaltuuston kokouksessa Lahdessa lauantaina.
Keskustan Etelä-Hämeen piirin puheenjohtajan Johanna Häggmanin mukaan hallituksen harjoittama politiikka jakaa kansaa menestyjiin ja syrjäytyjiin.
– Yhä useampi suomalainen pelkää syystäkin ettei selviä arjen kustannuksista tai saa tarpeellista hoitoa. Hyvinvointialueille kohdennetut leikkaukset on peruttava, hän vaati.
Keskustaopiskelijoiden puheenjohtaja Olivia Löytänen totesi nuorten mielenterveyden haasteiden olevan tämän hetken suurin tragedia.
– Opiskelijat ja nykynuoret ovat eläneet viime vuodet kriisistä kriisiin. En edes muista aikaa, jolloin mitään valtavaa yhteiskuntaamme horjuttavaa kriisiä ei olisi ollut, hän totesi.
– Noin kolme kuukautta sitten oma maailmani romahti. Vaikea ahdistuneisuushäiriö ja masennus valtasivat mielen. Sairasloma kesti kolme kuukautta, eivätkä asiat ole vieläkään ennallaan. Olen kuitenkin onnekkaassa tilanteessa, koska olen laajan työterveyden piirissä ja olen saanut apua. Monet ystäväni joutuvat jonottamaan täysin epäinhimillisiä aikoja YTHS:n tai julkisen mielenterveyshoidon piiriin.
Löytänen huomautti, että hallitus aikoo leikata sekä YTHS:ltä että hyvinvointialueilta.
– Tämä huolettaa ja pelottaa minua. Asioiden on pakko muuttua, jotta Suomessa on tulevaisuudessakin työvoimaa viemässä asioita etenepäin.
Nuorten mielenterveyspalveluista puhui myös nuorisopsykologina työskentelevä Henna Helmi Heinonen Etelä-Pohjanmaalta. Hän kritisoi keskustaa lähipalveluiden puolustamisesta nuorten mielenterveyden kustannuksella.
– Omalla hyvinvointialueellani 45 prosenttia lapsista ja nuorista asuu keskuskaupungissa eli Seinäjoella ja sen liepeillä. Lokakuussa 2023 meillä oli enemmän nuoria mielenterveyslähetteellä kuin koskaan ennen. Voimmeko me uskottavasti ajaa lasten ja nuorten asiaa, jos me samalla ajamme lähipalveluja kaikkein tärkeimpänä asiana, hän kysyi.
Keskustanuorten Milla Veteläinen totesi nuorten tulevaisuususkon olevan koetuksella.
– Mielenterveyskriisiin ei tarjota ratkaisuja, ennaltaehkäisyn tilalle tarjotaan vain keppiä. Nuorten tulevaisuususkoa nakerretaan palanen kerrallaan. Osa nuorista voi niin pahoin, ettei heillä ole mitään unelmia. Nuoret tarvitsevat toivoa tässä hetkessä ja tulevassa.
Sallamari Piispanen Keski-Suomesta oli huolissaan erityisopetuksen leikkauksista ja kyläkoulujen lakkautuksista.
– Terapiaan ei pääse tai sinne pääsee vasta siinä tilanteessa, jossa lapsi tai nuori on jo pudonnut turvaverkkojen läpi, hän sanoi.
Itä-Suomen asema huoletti useita puhujia.
– Suomi on vahva vain, jos koko maa säilyy elinvoimaisena. Länsi-Suomi kerää kiihtyvällä tahdilla vihreän siirtymän investointeja. Itä-Suomen tieverkkoon on tulossa vain murusia, tuulivoimaa ei saa rakentaa. Itä-Suomen matkailua näivetetään luontopalveluiden leikkauksilla, Reeta Rönkkö Pohjois-Karjalasta totesi.
Rönkön mukaan Itä-Suomi tarvitsee pikaisesti kehittämispaketin. Hän kiitti keskustan ja kansanliikkeen presidenttiehdokasta Olli Rehniä Itä-Suomen asian vahvasta esillä pitämisestä.
Eila Piippo Pohjois-Karjalasta syytti Orpon hallitusta Itä-Suomen olemassaolon unohtamisesta. Hän huomautti, että koko maan kasvusta huolehtiminen on vahvaa turvallisuuspolitiikkaa.
– Saavutettavuutemme on vaarassa, ja meidät jätetään sivuun energiainvestoinneista. Muualla Suomessa kunnat hyötyvät tuulivoimaloiden kiinteistöveroista. Elämisen mahdollisuudet on turvattava myös niissä kunnissa, joissa tuulivoimaa ei voida rakentaa.
Keskustan Karjalan piirin puheenjohtaja Jouni Kemppi totesi, että Ukrainan sota on aiheuttanut erittäin suuret paineet Etelä-Karjalan alueella.
– Etelä-Karjalan hyvinvointialueella rahat eivät riitä ja leikkauksia joudutaan tekemään. Rahoitusta pitäisi nostaa kaikkien hyvinvointialueiden osalta, jotta palveluista voidaan pitää huoli.
Jukka Popponen Pohjois-Karjalasta muistutti maaseudun elinvoiman olevan turvallisuuden elinehto.
– Vain kansansa ruokkiva maa voi olla itsenäinen. Itäisen raja-alueen asuttuna pitäminen on haaste maallemme. Nykyinen ikärakenne ei tuo ratkaisua ongelmaan. Itä- ja Pohjois-Suomi tarvitsevat aitoja tekoja. Kehitysohjelmia on kirjoitettu vino pino, missä on toteutus?
Veli-Matti Karppinen Kainuusta kysyi, mitä Suomen turvallisuudelle olisi tarkoittanut, jos viimeisen kahden sodan aikana itäraja ei olisi ollut asuttuna.
– Tarvitsemme Itä- ja Pohjois-Suomen rajamaakuntien uuden aluepoliittisen ohjelman, jossa näkökulmana on arjen turvallisuus. Se tarkoittaa, että meillä ovat kulku- ja verkkoyhteydet kunnossa, ja se tarkoittaa elinvoimamme kehittämistä.
Susanna Turunen Pohjois-Karjalasta totesi, että hallitus keskittyy hyvin pärjäävien ihmisten ja alueiden hyvinvoinnista huolehtimiseen.
– Itä-Suomi on täysin unohdettu. Tunnin juna Turkuun on hallituksen tärkein tavoite. Samaan aikaa itärajalla kärsitään Venäjän raukkamaisen hyökkäyssodan vaikutuksista. Kun hallitus kurittaa Itä-Suomea, se ajaa maata keskittämisen tielle.
Hallitus keskittyy hyvin pärjäävien ihmisten ja alueiden hyvinvoinnista huolehtimiseen.
Julia Koskinen Varsinais-Suomesta huomautti, että koko Suomesta huolehtiminen kattaa myös kaupungit.
– Kaipaamme keskustalta järeämpiä kannanottoja joukkoliikenteen puolesta. Yksityisautoilua ei tarvitse ajaa alas, vaikka joukkoliikenteestä olisi positiivista sanottavaa, hän totesi.
Hänen mukaansa tulisi pitää huolta siitä, että myös kaupunkien laitamilla olisi hyvä asua.
– Juha Kuisman raportissa todetaan, että kaupungeissa on suurin potentiaali kannatuksen kasvattamiseen. Nuorisokannatuksen nosto on puolueen elinehto, ja vireällä kaupunkipolitiikalla voimme tavoittaa myös nuoria.
Piia Korhonen Etelä-Pohjanmaalta oli samoilla linjoilla.
– On vaikutettava siellä, missä nuoret ovat, eli kaupungeissa. Muuten keskustalaiset kuolevat sukupuuttoon, hän totesi.
Keskustanuorten tuleva puheenjohtaja Jere Tapio totesi, että keskustassa tarvitaan tulevaisuustyötä.
– Keskustan vaihtoehtobudjetissa jaettiin rahaa maakuntiin, turpeeseen ja polttoaineisiin. Onhan seinäkalenteria muistettu vaihtaa sitten vuoden -82, hän vitsaili.
Riina Länsikallio Helsingistä muistutti, että keskustalla on vain viisi kansanedustajaa Tampereen eteläpuolella eli alueella, jolla asuu valtaosa Suomen väestöstä.
– Puolueen resursseja tulisi jakaa niin, että painopiste olisi Suomen suurissa kasvukeskuksissa. Siellä äänestäjät ovat, siellä pitää meidänkin olla. Väestömäärä tulee ottaa paremmin huomioon puoluetuen jakoperusteissa.
Terhi Sundström Uudeltamaalta muistutti, että keskustan kaupunkitoimijat tarvitsevat resursseja, eivät koulutuksia.
– Tarvitsemme puoluejohdon ja kaikki kansanedustajat mukaan näkymään ja vaikuttamaan. Vastakkainasettelua alueiden välille emme halua.
Teemu Knuutti Etelä-Pohjanmaan piiristä huomautti, että myös palkansaajien joukossa on useita keskustalaisen arvomaailman allekirjoittavia ihmisiä, mutta puolue on leimautunut paikallisen sopimisen ja yrittäjien asianajajaksi.
– Äänestäjille olisi hyvä viestiä, että vasemmistopuolueet eivät ole ainoita, jotka hoitavat palkansaajien asioita. Ei ole hyvä, jos keskusta kannattaa kaikkia työelämän heikennyksiä. Keskustan pitää olla vaihtoehto työntekijöillekin. Hyvinvoiva työntekijä on työnantajan etu.
Jussi Vaara Peräpohjolasta puolestaan ehdotti, että keskustan pitäisi profiloitua metsäpuolueeksi.
– 600 000 metsänomistajaa on aika joukko äänestäjiä, hän muistutti.