Keskustan on sähköistettävä oma lokeronsa, katsoo puolueen tilaa pohtinut työryhmä – "Hiljaa oleminen ei tue ketään"
Pelkkä ”välissä oleminen” tai ”keskivoimaksi” julistautuminen ei riitä keskustalaisuuden sisällöksi, vaan puolueen pitää löytää sitä profiloivia poliittisia jännitteitä.
Näin näkee pitkän linjan keskustavaikuttajan, tietokirjailija Juha Kuisman johtama keskustan tilaa ja poliittista toimintaympäristöä pohtinut Keskusta 2010 -työryhmä.
Keskustaväen herättelyyn tarkoitetussa raportissa todetaan, että keskusta menestyi pitkään maltillisuuden, kohtuuden ja kokonaisuuksien ymmärtäjänä. Sittemmin arvokeskusteluun on kuitenkin tullut uusia kysymyksiä kuten kasvissyönti, turkistarhaus, seksuaalietiikka, hiilijalanjälki ja maahanmuutto.
– Nämä kysymykset jakavat kansaa ja muun muassa keskustalaisia. Toisin sanoen niissä metodisen keskustalaisuuden idea ei toimi. Näissä arvokysymyksissä ”keskelle asettuminen” ei oikeastaan ole vastaus, vaan käyvät vastaukset ovat tarkempaa erottelukykyä ja ymmärrystä vaativia. Ne ovat siis haaste, jota pitäisi käsitellä sisällöllisesti.
Raportin mukaan keskustan ei pidä yrittää olla välissä, vaan olla harkituissa asioissa vahvasti jotakin mieltä. Kun puolue esittää selkeästi uuden aloitteen, heräävät asian vastustajat ja vastustuksista syntyy poliittista energiaa ja kannatusta.
– Vain niillä asioilla, joita vastustetaan, on poliittista voimaa. Asioilla, joita kaikki kannattavat, ei ole puolueita muodostavaa merkitystä. Vaaleissa menestytään näillä toisten vastustamilla asioilla. Vaaleissa mitataan voimasuhteet ja vasta niiden pohjalta muodostetaan metodisen keskustapolitiikan mukaiset kompromissit.
Työryhmän mukaan yksi keskustan ongelmista on, että keskustan politiikkaa on määritelty hallituskumppaneiden perusteella, mikä kertoo heikosta itsetunnosta.
– Keskustan poliittinen pelivara on kaventunut ohueksi, kun se on rakentanut identiteettinsä ja käytännön poliittiset ratkaisunsa muiden puolueiden ratkaisujen pohjalta, raportissa todetaan.
Peruskannattajien menetyksen pelossa keskustalta puuttuu työryhmän mukaan kyky laajentaa piiriä ja tarttua rohkeasti uuden maailman ilmiöihin, kuten vihreyden, digitalisaation ja sivistyksen teemoihin tai käydä keskustelua kannattajiaan jakavista kysymyksistä.
– Esimerkiksi arvo- ja identiteettipolitiikan kohdalla linjaksi on usein valittu vaikeneminen. Toisaalta keskusta ei aina tohdi nostaa esille maakuntien ja maaseudun ääntä, kun sen pelätään johtavan puoluekentän marginaaliin.
Juha Kuisman mielestä keskusta näyttäytyy liikaa myös ”kaikkien asioiden vastustajana”.
– Vastustamisen sijasta pitäisi aina olla mietittynä ja valmisteltuna vähän kuin etukenossa oma vaihtoehto ja vielä kommunikoida se niillä kasvoilla, jotka kulloinkin sitä julkisesti käsittelevät, Kuisma sanoo Suomenmaalle.
Raportissa huomautetaan, että keskustan historiallisena vahvuutena on ollut moninaisuus, kyky yhdistää erilaisia ihmisiä.
– Pienentyneen kannatuksen myötä keskustaliikettä leimaavaksi piirteeksi on tullut keskinäinen kyräily, epätietoisuus siitä, keitä me olemme ja kuka on oikea keskustalainen. Tämä on saanut keskustan aktiivit ja äänestäjät jäämään kotiin, piiloutumaan pois yhteiskunnallisesta toiminnasta tai jopa häpeämään keskustalaista taustaa.
Raportin mukaan hiljaa oleminen ei tue ketään ja politiikassa vaikeneminen on väärää kohteliaisuutta.
– Keskustan itsetunnon tulee kestää puolueväen itsekritiikki. Onko kauas katsovien ajatusten sijasta sanottu se, mitä luullaan kansan haluavan kuulla? Ja sanottu latteus tai luulo?
Kuisma sanoo keskustan myös hylkivän uusien ihmisten mukaantuloa, vaikka puolue ei sitä itse näe. Ensimmäinen kokemus keskustalaisuudesta saattaa olla esimerkiksi osallistuminen piirikokoukseen tai kunnallisjärjestön kokoukseen.
– Täytyy olla todella motivoitunut ihminen, että kestää sen ensijärkytyksen, Kuisma muotoilee. Hänen mukaansa ihmisiä pitää kutsua toimintaan järkevällä ja motivoivalla tavalla.
– Ei niin, että riistetään heti torille seisomaan ja jakamaan lappusia. Ihminenhän liittyy yhteiskunnalliseen liikkeeseen voidakseen vaikuttaa, hän muistuttaa.
Raportissa elvytetään jälleen ajatusta eri tavalla ajattelevia ja eri aatesuuntauksia edustavien ihmisten ”keskustaliitosta” ja pohditaan, voisiko siitä olla jopa puolueen uudeksi nimeksi.
Kuisman mukaan kyse on ennen kaikkea siitä, että keskustan välttämätön uudistumisprosessi koottaisiin keskustaliitto -ajatuksen alle. Nimikin voidaan ottaa käyttöön, jos halua vaihdokseen löytyy.
– Puolueen sosiologinenkin idea on muuttumassa. Se ei voi enää perustua semmoiseen maailmaan, joka vielä nykyäänkin on keskustan vahvoilla alueilla olemassa. Täytyy katsoa koko Suomea ja minusta on ihan hyvä, että ajan mittaan nimikin vastaa keskustan toimintaideaa, Kuisma selvittää.
Ajatus keskustaliitosta ei raportin mukaan kuitenkaan toteudu, jos puolueen sisällä vain lähinnä siedetään, eikä hyväksytä tai jopa juhlisteta erilaisia virtauksia, näkökulmia ja ajatusmaailmoita.
– Keskustassa on aina ollut monenlaisia virtauksia. Tälläkin hetkellä keskustasta löytyy esimerkiksi yleiskeskustalaisia, humanistikeskustalaisia, ruraalikeskustalaisia, agraarikeskustalaisia, keskustaliberaaleja, sosiaalikonservatiiveja, keskustapopulisteja, maakuntakeskustalaisia ja ekologisia keskustalaisia.
Raportin mukaan puolue, joka pyrkii vain yhteen totuuteen, ei voi olla aito kansanliike. Jotta keskusta voi jatkossakin olla aidosti moniääninen ja suomalaisen yhteiskunnan monimuotoisuutta heijasteleva kansanliike, on puolueen ja jäsenistön ryhdistäydyttävä avoimen keskusteluilmapiirin ylläpitämisessä sekä erilaisten mielipiteiden ja arvojen kunnioittamisessa.
– On puoluetta henkisesti halvaannuttavaa, mikäli puolueen sisälle syntyy aatteellisia tabuja – sellaisia asioita, joista puhuminen on sallittu vain yhden totuuden kautta.
Esimerkiksi turkistuotannon eettisyys ja saamelaislain uudistaminen ovat raportin mukaan kysymyksiä, joita on viime vuosina ympäröinyt älyllisesti ja aatteellisesti keskustalaisia taannuttava yhden totuuden vaatimus.
– Ainakin toistaiseksi keskustelun avaaminen turkistuotannosta johtaisi aloittajansa takuuvarmasti poliittiselle sivuraiteelle, työryhmä toteaa.
Puolueen itseymmärrys keskustaliittona tarkoittaa raportin mukaan myös sitä, ettei yhdelläkään ajatusvirtauksella ole estävää veto-oikeutta poliittisissa kysymyksissä.
– Etiikan kysymyksissä puolestaan jokainen perustaa kantansa omaan oivallukseen emmekä voi lähteä neuvomaan, mitä toisen rauhaan kuuluu.
Kuisma näkee itse, että keskustan pitää ottaa lähimmäksi tavoitteeksi 15 prosentin kannatustaso, mikä sekin edellyttää puolueen perinpohjaista uudistamista. Jos siinä onnistutaan, suuremmankin puolueen asema on yhä tavoiteltavissa.
– Viisitoista prosenttia on se, mikä kannattaa järkevästi ottaa tavoitteeksi, kaikki muu on epärealistista. Alempaa kannatusta ei myöskään kannata tavoitella.
Kuisman mukaan on itsepetosta olettaa, että keskusta pelkillä poliittisilla tempuilla pääsisi yhdessä vaalikaudessa yli 20 prosenttiin tai jopa 23 prosenttiin, jolloin se olisi suurin.
– Kun katsoo keskustan kannattajakunnan rakennetta ja miten viime vaaleissa on äänestetty, niin alaspäin menevä linja on ainoa varma, joka jatkuu, ellei jotain tehdä.
Kuisman johtama 2010-työryhmä asetettiin toukokuun lopulla pohtimaan vuosina 2010–2023 tapahtuneita muutoksia yhteiskunnassa, poliittisessa toimintaympäristössä ja puoluekentällä sekä keskustan omissa valinnoissa ja strategioissa.
Työryhmään kutsuttiin 15 jäsentä ja kolmen hengen sihteeristö keskustalaisuuden eri taustoista ja virtauksista.
Ryhmä on tuottanut keskustan puoluehallitukselle ja –johdolle johtopäätöksiä ja kehittämisehdotuksia, joita on kaikkiaan 36.