Keskustan puoluesihteeri saa virtaa ihmisten tapaamisesta: "Maakuntakierrokset ovat parasta"

Kun kumarrat yhteen suuntaan, joudut väkisinkin hiukan kääntämään selkääsi toisaalle. Ja huomiotasi kaipaavia tahoja riittää politiikan kentällä välillä hyvin monesta muustakin suunnasta.

Näin menee toimenkuva yhdessä suomalaisen puoluepolitiikan vaativimmista tehtävistä, mitä keskustan puoluesihteeriys eittämättä on.

Vaikka eduskuntavaaleihin on haastatteluhetkellä aikaa vain muutama viikko, antaa Riikka Pirkkalainen ulospäin hyvin rauhallisen vaikutelman istahtaessaan oululaisen hotellin aamiaispöytään. Syykin on selvä.

– Kyllä nämä maakuntakierrokset ovat ehdottomasti parasta, mitä tässä tehtävässä voi eteen tulla. Kentän ihmisten tapaaminen ja heidän innostuksensa näkeminen antaa itsellekin aivan uutta virtaa, hän vakuuttaa hymyillen.

Riikka Pirkkalainen valittiin keskustan puoluesihteeriksi viime kesänä Sotkamossa selkeällä äänten enemmistöllä. Odotukset erityisesti kentän suunnalta olivat jo etukäteen kovat, eivätkä ne ole vajaan vuoden aikana mihinkään haihtuneet.

– Tiesin kyllä jo silloin aloittaessani, mihin olen ryhtymässä. Keskustan kenttä-
väki vaatii puoluesihteeriltä paljon, mutta toisaalta myös palkitsee, jos aihetta on, Pirkkalainen muistuttaa.

Vaikka puolueen kannatuslukuja ei ole saatu gallupien valossa selkeästi
kääntymään, katumus ei ole silti missään vaiheessa päässyt valtaamaan mielialaa. Pikemminkin päinvastoin.

– Minulla on halua toimia tässä tehtävässä pitempään kuin yhden kauden verran. Tuoda omaa panostani ja päästä tekemään asioita puolueen eteen hiukan pidemmällä aikavälillä, Pirkkalainen pohtii.

Puoluesihteerin roolissa Pirkkalainen sanoo olevansa tarvittaessa myös tiukka johtaja. Ennen kaikkea itselleen, mutta myös puolueen työntekijäväelle. Yhteistyö muun puoluejohdon kanssa on sujunut toistaiseksi saumattomasti.

– Tokihan siellä ovien takana tulee joskus keskusteltua tiukastikin, mutta silti aina hyvässä hengessä. Jos jotain pitää omassa toiminnassa parantaa, niin varmaan pitäisi vielä enemmän pystyä olemaan läsnä myös puoluetoimistolla, hän aprikoi.

Keskustan osalta työrauhaa ovat Pirkkalaisen kaudella koetelleet niin raskaaksi käynyt ja lopulta eroon johtanut hallitusvastuu kuin jatkuvat gallupnotkahduksetkin.

Lähihistorian valossa tiedossa on, että vastoinkäymisten hetkellä sylkykuppia haetaan helposti myös puoluetoimiston suunnasta.

– Vaikka puhunkin jatkuvuuden puolesta, niin toisaalta ymmärrän myös esimerkiksi edeltäjäni Jouni Ovaskan ratkaisua. Varsinkin jos itselle jää semmoinen tunne, että ei ole pystynyt vastaamaan asettamiinsa tavoitteisiin.

Iisalmesta kotoisin oleva Pirkkalainen oli itse ehdolla puoluesihteeriksi ensimmäisen kerran jo silloin, kun Ovaska valittiin tehtävään.

– Ei puoluesihteerin tehtävä silloin oma tavoitteeni varsinaisesti ollut. Kun Timo Laaninen ilmoitti luopuvansa, niin Pohjois-Savon piirin toiminnanjohtaja Kimmo Valta otti asian puheeksi.Kun kannatusta tuli muualtakin, niin siitä se lähti etenemään.

Kunnianhimoisena tunnettu nainen myöntää, että tappion jälkeen ei tullut ensimmäisenä mieleen uusi yritys jo kahden vuoden päästä.

– Heti vaalin jälkeen olin itsekin varma, että homma oli siinä. Mutta kun aikaa meni ja tilanne ennen Sotkamoa alkoi selvitä, niin kyselyjä kentältä alkoi tulla entistä enemmän. Suostuminen oli lopulta jo aika helppoa, hän tunnustaa.

Pirkkalainen toteaa olevansa nyt kaikin puolin vielä valmiimpi puoluesihteerin vaativaan pestiin. Kohtuullisen pitkä kokemus politiikan parissa tarjoaa tarvittavaa selkänojaa ja rutiinia.

– Äiti oli aktiivisesti mukana keskustan toiminnassa, ja kuntapolitiikassa olen ollut itsekin mukana jo kauan. Vuodet europarlamentaarikko Riikka Pakarisen EU-avustajana olivat politiikan asiasisältöjen kannalta hyvin opettavaista aikaa, hän kiittelee.

Oma tärkeä roolinsa on myös sillä, että tausta-asiat toimivat. 12-vuotias Jori-poika ja Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtajana työskentelevä puoliso Antti
Varis pitävät puoluesihteerin kartalla myös kotirintaman tapahtumista.

– Onhan se tärkeä saada sparrausta ihan keittiön pöydän ääressä, Pirkkalainen naurahtaa.

Ensimmäinen Pirkkalaisen johtama vaalikampanja on nyt h-hetkeä ja huipennusta vaille valmis. Puolueet ovat hänen mukaansa tuoreimmissa gallupeissa niin lähellä toisiaan, että kaikki on ansiokkaan loppurutistuksen perusteella vielä mahdollista.

– Meillä on aineksia hyvään loppukiriin. Työtä emme pelkää, emme ennenkään ole pelänneet. Edes vaalien ykkössijaa ei ole kirkossa kuulutettu, hän vakuuttaa.