Haamujäsenet ovat keskustan ikuisuusongelma – "Jos rekisteriä alettaisiin kovasti siivoamaan, niin voi olla, että jäseniä ei kohta olisikaan"

Keskusta

 
Kuinka moni keskustan jäsen muistaa ladanneensa puhelimeensa puolueen digitaalisen jäsenkortin? Mobiilisovelluksesta piti kehittää kätevä digiosallistumisen muoto. 

Entä kuinka moni kirjautui netissä Politiikkaverkkoon keskustelemaan keskustan ohjelmatyöstä? 

Yhteistä näille on ainakin se, että molemmat avattiin aikanaan suurella tohinalla ja unohdettiin sitten vähin äänin, koska ne eivät kiinnostaneet jäseniä tarpeeksi. 

Sähköistä jäsenkorttia ei löydy enää edes keskustan kansanedustajan Jouni Ovaskan puhelimesta. Hän toimi puoluesihteerinä vuosina 2016–2018 ja halusi tehdä keskustasta digipuolueen. 

– En tiedä, mihin se sovellus hautautui, Ovaska sanoo. 

– Vuosikausia on kuitenkin puhuttu siitä, että meidän pitää olla ykkösiä puolueen sisäisessä poliittisessa viestinnässä ja palveluiden tulee hoitua helposti sähköisesti. Mutta se on pitkän ajan prosessi.

Keskustan jäsenien yhteydenpidon kehittämistä taidetaan vaatia jokaisessa puoluekokouksessa. 

Aiheesta tuli aloitteita myös kesäkuiseen Lappeenrannan puoluekokoukseen. Keskustanaisten Rovaniemen paikallisyhdistys herättelee mobiilisovellusta henkiin. 

– Ajantasainen tieto, yhteystiedot, yhteyshenkilöt, uusimmat tiedotteet ja uutiset löytyisivät yhden mobiilisovelluksen alta. Tämä olisi hyvä työväline internetsivujen rinnalle. Ehkä tulevaisuudessa kenttäväen mielipiteitä voisi nopeaa mitata tämän sovelluksen kautta, aloitteessa visioidaan. 

Puoluehallitus laatii etukäteen vastausesitykset puoluekokousaloitteisiin. 

Puoluehallitus esittää, että puoluekokous ei yhdy mobiilisovellusta koskevaan aloitteeseen. Se perustelee näkemystään sillä, että puolue toteutti nettisivu-uudistuksen keväällä 2020 ja samalla sivustosta tehtiin mobiilioptimoitu. 

Samalla puoluehallitus muistuttaa, että puolueelle lanseerattiin oma Keskusta-sovellus vuoden 2018 alussa. Se oli käytössä puolitoista vuotta. 

– Tuona aikana koko keskustan isosta jäsenmäärästä vajaat 300 ihmistä latasi sovelluksen käyttöönsä, puoluehallitus vastaa. 

Digiloikka kuulostaa mukavan kevyeltä hypyltä. Painavaa lastia kantavan jalka ei kuitenkaan nouse. 

Keskustan riippakivenä on jo vuosia ollut hähmäinen jäsenrekisteri. Puolueen jäsenten joukossa on ihmisiä, joille ei löydy kunnollisia yhteystietoja. He eivät ehkä itsekään tiedä olevansa yhä keskustan jäseniä. 

Ovatko kaikki haamujäsenet enää edes elossa? 

Kuka tietää. Moni heistä ei ole maksanut jäsenmaksua vuosiin. 

Jäsenrekisteri on paperinmakuinen sana. Vielä tylsempää on kuitenkin se, että moni innostavakin asia voi kaatua siihen, etteivät puolueen todelliset jäsenet ole tiedossa. 

– Minulle oli todella iso yllätys, että keskustan järjestöllinen korjausvelka oli niin valtava, Riikka Pirkkalainen muistelee puoluesihteeripestinsä alkua kesällä 2018. 

Jäsenrekisteriä on laitettu kuntoon jo pitkään, ja tulosta on tullut. Uusi Apila-jäsenrekisteri avattiin puoluetoimiston käyttöön viime talvena, ja monet paikallisyhdistykset ovat siirtäneet jäsenmaksujen perinnän piiritoimistoille. 

Jäsenrekisterisotku on päässyt syntymään keskustassa vuosikymmenien aikana. Pirkkalainen on valmistautunut siihen, että jäsenmäärä tippuu siivousurakan jälkeen. 

Niin on jo käynytkin.  Keskustalla oli viime vuoden lopussa 71 311 jäsentä. 

Juha Rehula aloitti keskustan jäsenrekisterin perkaamisen keskustan varapuheenjohtajana vuoden 2014 alussa, jolloin jäseniä oli rekisterin mukaan lähes puolet enemmän kuin nyt. Määrä ei kaiken järjen mukaan täsmännyt, koska mukana oli satoja yli satavuotiaita. 

Riikka Pirkkalainen vakuuttaa, että oikea jäsenmäärä on tärkeämpi kuin komealta näyttävä luku.  

– Nukun paremmin yöni, kun rekisterissä olevat jäsenet ovat todellisia ja keskustalaisten jäsenyydet tasa-arvoisia. Haamujäseniä on mukana siksi, että on toimittu yhdistyslain vastaisesti. 

Yhdistysten jäsenten pitäisi siis olla tiedossa. Jäsenmaksuvelvoite puolestaan lähtee sekä yhdistyslaista että keskustan säännöistä. Ongelmaksi jää se, että paikallisyhdistykset voivat itse päättää jäsenmaksun suuruudesta, vaikka puolue suosittaa yhtenäistä 30 euron vuosimaksua. 

Keskustapiireille on jo parin vuoden ajan maksettu jäsenlistojensa siivoamisesta. 

Pirkkalaisen mukaan porkkanarahan suuruus riippuu sitten siitä, miten hyvin ilmoitettu jäsenmäärä ja todennetut jäsenmaksutulot vastaavat toisiaan. 

Porkkanarahaa maksetaan piireille aina 10 000 euroon asti. 

Jäsenrekisterin ajantasaisuudella on suuri merkitys myös puolueen sisäiselle demokratialle. 

– Keskustan sisällä käytetään paljon valtaa ilmoitettujen jäsenmäärien perusteella, Pirkkalainen huomauttaa. 

Porkkanarahaa maksetaan piireille aina 10 000 euroon asti. 

Keskustan Etelä-Savon piirissä oltiin tänä keväänä helisemässä, kun eduskuntavaaliehdokkaat piti pitkästä aikaa valita jäsenäänestyksellä. 

Piiristä löytyi noin 3 200 jäsentä, mutta sähköpostiosoitteita oli vain nelisensataa. 

Piirin puheenjohtaja Arto Sepponen olisi mielellään järjestänyt sähköisen jäsenäänestyksen, mutta siitä ei voitu näillä yhteystiedoilla edes haaveilla.  

– Toiminnanjohtaja ei voinut soittaa 3 200 ihmiselle ja kysyä sähköpostiosoitetta, Sepponen huomauttaa. 

Postiäänestykseen ei puolestaan uskallettu lähteä, koska aikataulu oli tiukka ja “Suomessa postin kulku on niin hidasta ja epäluotettavaa”. 

Eduskuntavaaliehdokkaista äänestettiin lopulta kunnallisjärjestöjen ilmoittamissa paikoissa. Äänestyksestä kerrottiin postitse, mutta kirje saavutti osan jäsenistä vasta äänestyspäivän kynnyksellä. 

Vaikeuksia siis oli, mutta äänestäjiä oli silti vähän tiedossa olevaan jäsenmäärään nähden. 

– 301 ääntä annettiin, Sepponen kertoo. 

Hän päätteleekin, että piirissä on runsaasti haamujäseniä. 

Jäsenrekisteriä on Sepposen mukaan mahdotonta saada piirissä kuntoon, koska kaikissa niiden paikallisyhdistyksissä ei ole jäsenmaksuvelvoitetta.  

– Meillä on usean sorttisia jäseniä. Oikeudet ovat samat, vaikka osa ei maksa mitään.  

– Jos rekisteriä alettaisiin kovasti siivoamaan, niin voi olla, että jäseniä ei kohta olisikaan ja valta häviäisi sitä kautta, Sepponen epäilee. 

Hän myös uskoo, että joissakin yhdistyksissä jäsenrekisterin siivoamista ei vain saada aikaiseksi. 

– Paikallisyhdistykseen on muutenkin vaikea saada aktiivitoimijoita, joten tällaiset jäsenrekisterit tai hallinnolliset hommat eivät kiinnosta ketään.

Siihen Sepponen on tyytyväinen, että jäsenäänestysten pakollisuus on poistumassa ehdokasasettelusta vaalilain uudistumisen myötä. Puoluesihteereistä koostuva vaalityöryhmä esitti tätä uudistusta helmikuussa luovutetussa loppuraportissaan. 

Hallituksen esitysluonnos on tarkoitus saada pian lausuntokierrokselle ja eduskuntaan mahdollisesti syksyllä. 

Puoluesihteeri Pirkkalaisen mukaan on selvää, että uusia sisäisen keskustelun kanavia ei kannata edes miettiä, ellei puolueen väkeä tavoiteta aitojen yhteystietojen kautta. Häntä häiritsee muutenkin se, että sisäisen keskustelun kehittämisessä puhutaan usein lähinnä prosesseista ja välineistä. 

– Vähemmän puhutaan siitä, mikä motivoi ihmisiä osallistumaan. Väline ei ole motivaatio.

Pirkkalaisen mukaan parhaiten toimivat tarpeesta syntyvät ja muuhun elämään istuvat tavat toimia. Tällaisia olivat esimerkiksi korona-aikana käyttöön otetut etäkokoukset.  

Pirkkalainen pitää onnistuneina juttuina Facebookissa toimivaa Keskustan kenttä -keskusteluryhmää sekä puolueen K-studiota, jonka virtuaalisiin lähetyksiin ihmiset voivat lähettää kommentteja Facebookin kautta. 

– Se on poliittista vaikuttamista ja digiajan tupailtaa samassa paketissa. 

Pirkkalainen yritti itsekin virittää EU-keskustelua Politiikkaverkossa, kun se avattiin vuonna 2013. 

Hänestä oli sinänsä hyvä ajatus, että puolueen ohjelmia olisi kirjoitettu siellä yhdessä. 

– Mutta se saattoi olla liian iso askel kerralla. Laittaisin sen ja Keskusta-sovelluksen siihen kategoriaan, jossa prosessi ja tavoite ohittivat ihmisten todellisen tarpeen. 

Arto Sepponen latasi keskustan digitaalisen jäsenkortin puhelimeensa neljä vuotta sitten. 

Se ei ollut yksinkertaista. Hän joutui soittamaan piirin toiminnanjohtajalle ja kysymään omaan jäsennumeroaan rekisteröitymistä varten. 

– Minä olen tietotekniikka-alan ammattilainen ja jaksoin sen selvittää, mutta suurin osa ihmisistä ei jaksa, hän sanoo. 

Sepponen on tietotekniikan insinööri ja opettaa tieto- ja viestintätekniikkaa Ammattiopisto Spesiassa. Hän sanoo, että sovellukset ovat yleensä raskaita, koska ne vaativat jatkuvaa päivittämistä. 

– Joka kerta kun jotain appia aletaan tekemään, niin sata tonnia on pikkuraha. 

Sepponen myös uskoo, että vain hyvin aktiiviset asianharrastajat haluaisivat käyttää vapaa-aikaansa puolueen digitaalisten kanavien parissa. 

– Valtakunnan politiikan kommentoinnista kiinnostuneet puolestaan siirtyvät Twitteriin, sitä debatointia ei tehdä paikallistasolla. 

Etelä-Savon piiri tiedottaa asioista Facebook-sivullaan ja aktiivitoimijoilla on omat Whatsapp-ryhmänsä, Sepponen kertoo. 

Jouni Ovaskan mukaan suomalainen demokratia ja puoluetyö ovat tällä hetkellä aika harvojen käsissä. 

– Sitä yritin puoluesihteerinä paljon miettiä, että miten voisimme kasvattaa ihmisten osallisuutta politiikassa. Ei minulla ole nyt siihen valmiita vastauksia. Mutta Sitrakin on tuonut esiin, että osallisuudessa on ongelmia. 

Sitran toissavuonna julkaisema kysely kertoi, että suomalaiset pitävät puolueita vanhakantaisina. 

Digitalisaatio on mullistanut arkiset yhteydenpitotavat, mutta puoluejärjestelmämme rakenteet ja toimintatavat ovat perusteiltaan peräisin sadan vuoden takaa, Sitrasta viestittiin. 

Ovaska kertoo seuranneensa Liike Nytiä, joka tiedottaa puolueen asioista sovelluksen kautta. 

– Keskustan puoluejohto voisi kenties miettiä, miten viestit saadaan jokaiselle keskustan jäsenelle. 

Riikka Pirkkalainen sanoo, että hän valitsee mieluummin varmemmin toimivia tapoja sisäiseen viestintään kuin hyppää aallonharjalle ja laittaa isoja resursseja kiinni uusiin juttuihin. 

– Kukaan ei voi päättää, että nyt olemme digipuolue, vaan se on koko ajan kehittyvä prosessi, Pirkkalainen sanoo.