Kari Hokkanen oli varma, ettei koskaan enää edistäisi Anneli Jäätteenmäen uraa — auttoi lopulta pääministeriksi asti
Seinäjoen satraappi Kari Hokkanen ennätti maaliskuussa ilmestyneiden muistelmiensa ensimmäisessä osassa vuoteen 1983 asti. Tuolloin 40-vuotias Hokkanen oli työskennellyt kolme vuotta Ilkan päätoimittajana ja alkanut saavuttaa Etelä-Pohjanmaan keskustaväen luottamuksen, vaikka junantuoma itäsuomalainen olikin.
Elokuussa julki tulleessa muistelmien kakkososassa Sisärenkaan ulkokehällä vauhti sen kun kiihtyy. Nyt juntataan ja kunnolla. Kerrottavaa on niin paljon, että tuhdista sivumäärästä huolimatta Hokkanen ehtii tarinassaan vasta vuoteen 2004 asti.
Kirjan kattamille kahdelle vuosikymmenelle ajoittuu monia keskustan historian kannalta käänteentekeviä tapahtumia, jotka kalvavat politiikkaa seuraavien mieltä edelleen.
Miksi Paavo Väyrynen luopui vapaaehtoisesti keskustan puheenjohtajuudesta? Syrjäytettiinkö Esko Aho puoluejohdosta? Tulivatko faksit Anneli Jäätteenmäelle pyytämättä ja yllättäen?
Hokkanen seurasi tapahtumia aitiopaikalta, sillä vuoden 1983 alussa hänet valittiin keskustan puoluehallituksen työvaliokuntaan.
Torstaiaamujen kokouksiin osallistuivat puolueen puheenjohtajisto, puoluesihteeri ja kolme niin sanottua kentän edustajaa, joihin Hokkanenkin lukeutui. Paikalla olivat myös eduskuntaryhmän ja NKL:n puheenjohtajat, ministerit sekä oppositioaikana eduskunnan puhemiehistöön kuuluva jäsen.
Vaikka Hokkanen valittiin työvaliokuntaan Johannes Virolaisen tukijana, hänestä tuli 1980-luvun kuluessa yksi puheenjohtaja Paavo Väyrysen luottomiehistä.
Silti hän ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan aivan sisäpiirin ytimessä. Esimerkiksi porvaripuolueiden johtajien vuonna 1986 solmimasta salaisesta kassakaappisopimuksesta Hokkasella ei ollut etukäteen täsmällistä tietoa.
Suurimmillaan Hokkasen valta puolueessa oli tietyissä henkilövalinnoissa. Kirjan mukaan Ilkan ja sen päätoimittajan osuus oli ratkaiseva, kun Veikko Pihlajamäki valittiin vuonna 1983 puolustusministeriksi ja Anneli Jäätteenmäki 11 vuotta myöhemmin oikeusministeriksi.
Myös Kyösti Virrankosken läpimeno Suomen ensimmäisissä EU-vaaleissa oli pitkälti Hokkasen ansiota. Tällä kertaa päätoimittajan ja hänen aviisinsa rummutus oli niin näkyvää, että sitä paheksuttiin laajalti pääkaupunkiseudun lehdissä.
”Harrastelijapoliitikon” uransa kohokohdaksi Hokkanen nimeää Anneli Jäätteenmäen auttamisen ensin Esko Ahon sijaiseksi, sitten keskustan varsinaiseksi puheenjohtajaksi ja lopulta pääministeriksi asti.
Hokkanen oli äänestänyt vuonna 1990 keskustan johtoon Eeva Kuuskoskea, mutta kirjoittaa olleensa silti lojaali Esko Aholle tämän puheenjohtajuuden ajan.
Vuoden 2000 presidentinvaalien jälkeen Ahosta ei kuitenkaan ollut johtamaan puoluetta kuten ennen. Viikot kuluivat eikä puheenjohtajaa kuulunut työvaliokunnan pöydän päähän.
Kun Aho ilmoitti aikeistaan lähteä lukuvuodeksi Harvardin yliopistoon, Hokkanen tuki sijaiseksi Jäätteenmäkeä, vaikka oli tämän kanssa eri linjoilla monissa asioissa. Liberaali Jäätteenmäki oli äänestänyt EU-jäsenyyden puolesta ja livennyt Virrankosken taakse ryhmittyneestä eteläpohjalaisrintamasta.
– Silloin olin varma, että en enää koskaan hänen uraansa edistäisi, Hokkanen muistelee.
Toisin kävi. Maakunta painoi vaakakupissa sittenkin enemmän kuin mielipiteet. Lisäksi Hokkanen arvioi, että Jäätteenmäen puheenjohtajuus voisi nostaa keskustan kannatusta.
Kari Hokkanen: Sisärenkaan ulkokehällä. Seinäjoen satraapin muistoja 2. Maahenki, 466 s.
Juttu on lyhennelmä artikkelista, joka on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä syyskuussa 2022.
Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä. Lehden voit tilata täältä.