Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori puolustaa Amnestyn Ukraina-raporttia ja harmittelee Zelenskyin reaktiota – "Missä maailmassa nämä kriitikot oikein elävät?"
Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi on pettynyt kritiikkiin, jota ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Ukraina-raportti on saanut osakseen.
Raportin mukaan Ukraina on rikkonut sodan oikeussääntöjä muun muassa sijoittamalla taistelujoukkojaan kouluihin ja asutuskeskuksiin vaarantaen siviilejä.
– Minua häiritsee kovasti se, että (Ukrainan presidentti Volodymyr) Zelenskyi hylkäsi raportin saman tien. Jos hän olisi ollut vastuullinen poliitikko, hän olisi todennut, että tämä vaikuttaa huolestuttavalta ja tutkimme asiaa, Koskenniemi sanoi STT:lle tiistaina puhelinhaastattelussa Zürichistä.
Raporttia ei siis pidä lukea niin, että se syyllistää Ukrainaa ja antaa vapaat kädet Venäjälle?
– Ei missään tapauksessa! Joka niin ajattelee, ei ymmärrä tätä alaa ollenkaan, Koskenniemi jyrähtää.
Koskenniemen mukaan kaiken taustalla on perimmiltään kysymys vaikeudesta soveltaa sodan oikeussääntöjä erilaisiin tilanteisiin. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sopimukset kun käsittelevät samalla tavalla sääntöjen rikkojaa, olipa tämä hyökkääjä tai oikeutettua puolustustaistelua käyvä osapuoli.
– Tässä nousee esille kysymys siitä, onko se ajanmukaista ja hyväksyttävää, että sodan oikeussäännöt käsittelevät neutraalisti sekä hyökkääjän että puolustajan toimia, Koskenniemi sanoo.
Koskenniemen mukaan yli sata vuotta sitten vakiintuneen sodan oikeussääntöjen järjestelmän purkaminen olisi vaikeaa, vaikkei hän itse eikä juuri kukaan muu pidä sitä läheskään täydellisenä.
– Kuinka se voisikaan olla sitä, koska sota on hirveä asia eikä sotilaille ole silloin oikeussääntöjen noudattaminen useinkaan tärkeintä. Meidän täytyy voida ymmärtää se, hän sanoo.
Amnestyn raporttia on arvosteltu myös heiveröisistä todisteista ja siitä, ettei siinä ole otettu huomioon järjestön väitteitä kumoavia tietoja. Niitä kertoi yrittäneensä järjestön tutkijoille välittää muun muassa Ukrainassa oleva uusiseelantilainen sotakirjeenvaihtaja Tom Mutch.
Amnesty on arvostelun jälkeen sanonut yhä seisovansa raportin takana, mutta pahoitellut sen aiheuttamaa mielipahaa ja myöntänyt epäonnistuneensa viestinnässä.
Koskenniemen mukaan sodan monimutkaiset oikeussäännöt ovat ”todella vaikeasti” hallittava kokonaisuus julkisuudessa, siinä missä tutkijoiden toiminta niiden parissa kentällä on myös hankalaa eri osapuolten kovien paineiden keskellä.
Mutta oliko Amnestyn Ukraina-raportin julkistaminen tässä tilanteessa sitten perusteltua?
– Ilman muuta oli. Jos rikoksia tutkitaan, niin ei niitä tutkita vain siltä puolelta, joka koetaan vastustajaksi, Koskenniemi perustelee.
Hänen mukaansa on selvää, että Venäjä on sodassa ”länttä” vastaan ja että Amnesty on ”länsimainen järjestö”. Muodollinen puolueettomuus on tässä tilanteessa siten vaikeaa.
– Mutta se ei tarkoita, etteikö siihen pitäisi pyrkiä, Koskenniemi lisää.
Vaikka emeritusprofessori puolustaa Amnestyn toimintaa, hänellä ei ole vaikeuksia ymmärtää ukrainalaisten, tai yleisemmin sotaa käyvien joukkojen, näkökulmaa.
Koskenniemen mukaan sodan oikeussääntöjen pilkuntarkka noudattaminen tuskin on puolustustaistelua käyvillä päällimmäisenä mielessä.
– Varsinkin jos tiedät, ettei vastapuoli noudata niitä sääntöjä juuri ollenkaan, niin kyllä silloin sotilaalliset pyrkimykset ja tähtääminen oikeutetuksi koetun sodan voittamiseen on tärkeämpää kuin se, että loukataanko Geneven sopimuksesta tuota tai tätä kohtaa, Koskenniemi sanoo.
Koskenniemi kertoo harmittelevansa länsimaissa havaitsemaansa halua nähdä ukrainalaiset yksinomaan hyvinä ja kaikki venäläiset pahoina.
Joukkojen sijoittaminen esimerkiksi hyökkäyksen kohteena olevaan siviiliasutuskeskukseen voi olla Koskenniemen mukaan aivan ymmärrettävää sotilaallisesti, mutta yhtä kaikki kyseessä on hänen mukaansa Geneven sopimusten rikkominen.
– Kritiikissä ei voida lähteä siitä oletuksesta, että Ukraina olisi puhdas pulmunen, ikään kuin sodassa kukaan voisi sitä olla. Missä maailmassa nämä kriitikot oikein elävät, Koskenniemi kysyy.
Amnestyn raporttia voi hänen mukaansa arvostella teknisistä tai metodologian puutteista tai siitä, että faktoja ei ole liitetty kontekstiin.
Koskenniemi tosin sanoo pitävänsä itsestään selvänä, että niin Amnestyn, Etyjin kuin minkä tahansa muun järjestön sodan aikana tekemät tutkimukset eivät voi lähtökohtaisesti olla niin ”viimeisen päälle”.
Niin tai näin, Venäjä on tarttunut Amnestyn Ukraina-raporttiin propagandassaan. Tätä Koskenniemi ei pidä kovin viisaana tai johdonmukaisena.
– Jos Venäjä tässä suhteessa hyväksyy Amnestyn raportin, niin herra paratkoon, siellä on kymmeniä ja taas kymmeniä raportteja, jotka koskevat Venäjän toimintaa ei ainoastaan Ukrainassa vaan myös oikeudettomia pidätyksiä ja jatkuvia ihmisoikeusloukkauksia sekä Venäjällä että ulkomailla, hän muistuttaa.
– Minusta on Venäjältä äärimmäisen huono propagandastrategia vedota tähän Ukrainan suhteen, koska vastaus suhteessa Venäjään on silloin tuhatkertainen.