Vastine: Koulupoissaolojen juurisyyt ovat muualla kuin koulussa
Senja Kovaniemi kirjoitti blogissaan (25.9.) nuorten lisääntyvien koulupoissaolojen johtuvan pitkälti siitä, että koulumaailmassa yritetään edelleen sovittaa lapsia samaan muottiin.
Kovaniemen mukaan pienillä koulun tekemillä muutoksilla, kuten joustavilla opetusjärjestelyillä ja tauoilla, voitaisiin ennaltaehkäistä poissaoloja ja palauttaa oppilaat kouluun.
Kokeneena opettajana minun on todettava, että tämä näkemys siirtää vastuun väärään paikkaan ja jättää ilmiön todelliset syyt huomiotta.
Kouluakäymättömyyden juurisyyt ovat lähes poikkeuksetta jossain aivan muualla kuin itse koulussa tai itsessään opetussuunnitelmissa. Siksi on harhaanjohtavaa uskoa, että koulun tekemät kosmeettiset muutokset kouluarkeen saisivat pitkään poissa olleen oppilaan palaamaan luokkahuoneeseen.
Todelliset syyt löytyvät useimmiten koulun seinien ulkopuolelta, kuten vakavasta digiaddiktiosta, valvotuista öistä, rajattomuudesta ja kodin murentuneesta kasvatusvastuusta.
Koronapandemian jälkeen kotiin jäämisestä on tullut monelle liian helppo mukavuusalue, ja sosiaalisten tilanteiden kohtaaminen on korvattu perheissä sillä, että lapsen annetaan vetäytyä omaan huoneeseensa.
Meidän on kuitenkin erotettava toisistaan asenteellinen poissaolo ja todelliset lääketieteelliset syyt. Niille oppilaille, joilla on aito ja diagnosoitu terveydellinen tai vaikea psyykinen este, sairaalakoulujen paikkoja tulisi lisätä merkittävästi.
Sairaalakouluissa on se vaadittava hoitopolku ja erityisosaaminen, johon tavallisen peruskoulun resurssit eivät millään riitä.
Myös neurokirjon lasten kohdalla on muistettava reaalimaailman ja ryhmän merkitys. On äärimmäisen tärkeää, että myös nepsylapsi harjoittelee koulutyötä, yhteisössä oppimista ja sitkeyttä oman jaksamisensa mukaisesti, eikä häntä vain jätetä kotiin etätehtävien varaan.
Paras ratkaisu poissaolojen vähentämiseksi on koulupakko.
Kun tätä laajaa yhteiskunnallista ongelmaa yritetään ratkaista pelkästään koulun joustavuutta lisäämällä, ajaudutaan tilanteeseen, jossa peruskoulusta muodostuu opettajien pyörittämä kirjekurssi.
On tärkeää huomata, että lapsella ja nuorella on oikeus käydä koulua, saada opetusta ja oppia vertaistensa kanssa.
Jos kouluakäymättömyyden epidemia halutaan katkaista, huomio on siirrettävä koulun jatkuvasta mukauttamisesta lainsäädännön ja kodin vastuun palauttamiseen.
Meillä on voimassa oleva oppivelvollisuuslaki, joka velvoittaa huoltajia sakon uhalla huolehtimaan lapsensa koulunkäynnistä, mutta kunnat ja viranomaiset eivät uskalla käyttää sitä.
Sen sijaan sosiaalitoimi vaatii koululta yhä uusia erityisjärjestelyjä asioihin, jotka tulisi ratkaista perheen sisäisellä dynamiikalla ja ruutuajan rajoittamisella.
Koulu ei voi korjata kriisiä, jonka juurisyyt ovat sen ulkopuolella. Koulun tehtävä on tarjota opetusta, mutta kodin tehtävä on kasvattaa lapsi sellaiseen kuntoon, että hän kykenee saapumaan kouluun ja ottamaan opetusta vastaan.
Anna Svanljung
aineenopettaja
Helsinki
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/