Iranin islamilaista teokratiaa edelsi aivan toisenlainen hallinto – shaahi oli ihailtu ja vihattu itsevaltias
Iranin levottomuudet ovat herättäneet laajalti spekulaatiota maassa vuodesta 1979 vallassa olleen islamilaisen hallinnon kaatumisesta.
Yksi näkyvimmistä vallankumoukseen yllyttäjistä on ollut maan entisen hallitsijan Mohammed Reza Pahlavin (1919-1980) Yhdysvalloissa maanpaossa elävävä poika, kruununprinssi Reza Pahlavi, 64.
Pahlavi on julistanut, ettei aio levätä ennen kuin Iranilla on kansalaisia edustava demokraattisesti valittu hallitus. Demokraattisen ja maallistuneen Iranin puolesta puhuva Pahlavi ei ole kuitenkaan suoraan sanonut tavoittelevansa nousua Iranin hallitsijaksi.
Pahlavia ei pidetä myöskään kovin vakavasti otettavana oppositiojohtajana, ja eivätkä kokemukset Yhdysvaltain tuella pystytetyistä hallinnoista ole erityisen rohkaisevia Lähi-idässä ja muuallakaan maailmassa.
Nykyistä islamilaista teokratiaa edeltänyt Pahlavien dynastia sai alkunsa vuonna 1921, kun kenraali Reza Khan, myöhemmin Pahlavi (1878-1944) syrjäytti sotilasvallankaappauksella edeltävän Qajar-dynastian ja shaahi Ahmad Shah Qajarin.
Reza Pahlavin 16 vuotta kestäneen hallitsijakauden aikana englantilaisten ja venäläisten vasallivaltionaan aiemmin pitämästä Persiasta tuli moderni länsimainen valtio. Teitä päällystettiin ja Trans-Iranin rautatie valmistui. Laaja teollistaminen toteutettiin.
Maassa otettiin myös käyttöön nykyaikainen koulutusjärjestelmä otettiin käyttöön, ja hallintoa muutettiin länsimaisen perustuslakimallin mukaiseksi. Oikeusjärjestelmää länsimaalaistettiin ja tuomioistuinjärjestelmä otettiin käyttöön.
Reza Pahlavi vaati kansainvälistä yhteisöä käyttämään Persiasta 21. maaliskuuta 1935 alkaen nimeä Iran, jota maan persialaiset olivat käyttäneet sassanidien dynastian ajoista lähtien.
Toisen maailmansodan alkuvaiheissa liittoutuneet halusivat saada puolueettomaksi julistautuneen Iranin öljykentät haltuunsa. Elokuussa 1941 Britannian ja Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät Iraniin, jonka joukot kukistuivat nopeasti.
Shaahi Reza Pahlavi pidätettiin ja karkotettiin maanpakoon, ja britit ja neuvostoliittolaiset painostivat hänet jättämään valtaistuimensa vanhimmalle pojalleen Mohammed Reza Pahlaville, joka oli isäänsä enemmän kallellaan liittoutuneiden suuntaan.
Vuonna 1960 shaahi aloitti Iranissa niin sanotun valkoisen vallankumouksen. Muun muassa huntupakko poistettiin ja naisille luvattiin tasa-arvo, mikä tarkoitti sitä, että naiset saivat äänestää, ajaa autoa ja käydä töissä. Naiset pääsivät myös ehdokkaiksi parlamenttivaaleihin.
Valkoisessa vallankumouksessa myös metsät ja vesistöt kansallistettiin ja koulutus ja terveydenhuolto uudistettiin.
Shaahilla ja hänen hallinnollaan oli kuitenkin kahdet kasvot. Julma salainen poliisi Savak kukisti kaikenlaisen vastarinnan valtaapitäviä kohtaan armotta. Opposition kannattajia kidutettiin ja surmattiin.
Länsimaailmassa vasemmistolainen opiskelijanuoriso inhosi ja vihasi amerikkalaisten tärkeäksi liittolaiseksi Lähi-idässä noussutta shaahia, mutta valtiojohtajien tasolla häntä arvostettiin.
Pahlavi-dynastian aikana Iranin ja Israelin suhteet olivat ajoittain jopa ystävälliset. Iran oli Turkin jälkeen toinen muslimienemmistöinen maa, joka tunnusti Israelin valtion vuonna 1948.
Suomessakin shaahi ja hänen puolisonsa Farah Diba vierailivat kesäkuussa 1970. Vierailun Helsingin-osuudella vasemmistonuoriso osoitti rajusti mieltä, ja vierailulta suomalaiseen poliittiseen historiaan jäivät kuvat poliisin pidättämistä Erkki Tuomiojasta ja Ilkka Taipaleesta.
Helsingistä shaahin ja hänen puolisonsa vierailu jatkui Kuopioon ja Rovaniemelle, joissa arvovierasta ei mielenosoituksilla häiritty.
Iranin talous kasvoi 1970-luvulla kohisten öljytulojen ansiosta, mikä innosti šaahin tavoittelemaan johtoasemaa Lähi-idässä. Vuonna 1971 hän järjesti Persepoliin muinaiskaupungissa kuuluisat Persian valtakunnan 2500-vuotisjuhlat, jotka maksoivat nykyrahassa arviolta puoli miljardia dollaria tai euroa. Juhliin osallistui 60 ulkomaisen valtiojohtajan joukossa myös presidentti Urho Kekkonen.
Shaahi perusti Rastakhiz-puolueen ja lisäsi asevoimien määrärahoja sekä ryhtyi suurellisiin rakennushankkeisiin. Korruptiokin alkoi kukoistaa. 1970-luvun lopulla oppositio nousi vastustamaan shaahin itsevaltiutta ja vanhoilliset islamilaiset järjestöt shaahin liberaalia politiikkaa. Lakot ja mielenosoitukset levisivät 16. tammikuuta 1979 Teheranista muualle maahan.
Pahlavi yritti laannuttaa mielenosoituksia lupaamalla vaalit, mutta liian myöhään. Sekasorron keskellä shaahi lähti perheineen maanpakoon.
Tilaisuutensa käytti vuonna 1964 Iranista karkotettu ajatollah Ruhollah Khomeini, jonka saarnoja oli salakuljetettu Iraniin c-kasetteina. Niiden kopiot levisivät nopeasti ympäri maata. Ranskasta palannut Khomeini julisti Iranin islamilaiseksi tasavallaksi.
Vakavista terveysongelmista kärsinyt shaahi joutui kiertelemään loppuikänsä maanpaossa Egyptissä, Marokossa, Bahamalla, Meksikossa, Yhdysvalloissa ja Panamassa. Lopulta hän palasi Egyptiin, jossa presidentti Anwar Sadat antoi hänelle viimeisen turvapaikan.
Mohammad Reza Pahlavi kuoli krooniseen lymfaattiseen leukemiaan 27. heinäkuuta 1980 Kairossa.
Juttu on julkaistu aiemmin Suomenmaassa 23.6.2025