Hiljaiset odottajat venyttävät Sallan raja-aseman kapasiteetin äärimmilleen
Ryhmä afganistanilaisia ja guinealainen turvapaikanhakija tapasivat toisensa hotelli Spolohissa Venäjän Kantalahdessa. Sinne he olivat saapuneet eri reittejä pitkin Pietarin ja Murmanskin kautta.
Seurueeseen kuuluu nuori nainen kolmen lapsensa kanssa ja kaksi nuorta miestä. He eivät tunne toisiaan entuudestaan, eikä guinealaisella ja afganistanilaisilla ole yhteistä kieltä.
Kantalahdesta seurueen matka jatkui autolla Sallan raja-asemalle. Pakkasta oli 34 astetta, auton tuuletus ei toiminut ja ikkunat olivat huurussa. Jos ryhmän auto olisi suistunut tieltä, ei apua olisi ollut nopeasti saatavilla lähes asumattoman tien varrelta.
Perillä Sallassa matkaajien kasvoilta paistaa väsymys. Takana on paljon valvomista ja raskaita kokemuksia.
– Matka on ollut todella hirveä. Siellä tapahtuu kauheita asioita, Ahmad Sameer, 23, kertoo kasvot synkistyen.
Sameer puhuu matkansa vaiheista hyvin seikkaperäisesti, mutta hänen väitteidensä paikkansapitävyyttä ei ole mahdollista tarkistaa. Hän kertoo olevansa ammattiurheilija, pitkänmatkanjuoksija, joka on opiskellut teknologiaa. Hän puhuu sujuvaa englantia ja kertoo haluavansa jatkaa opintoja.
Afganistanilaisseurueen mukana tullut 12-vuotias poika puolestaan puhuu sujuvaa venäjää. On hyvin mahdollista, että hän on asunut äitinsä kanssa Venäjällä jo vuosia.
Afganistanilaissisarukset leikkivät raja-aseman odotustilassa keskenään kuin ketkä tahansa lapset. Mukana leikeissä pyörii nukke, jonka vaatteet ovat kadonneet matkan aikana. Isoveli jaksaa viihdyttää siskojaan. He ovat yhdessä tottuneet odotteluun.
Odotustilassa on tarjolla eväitä: riisikakkuja, pillimehuja ja suklaapatukoita. Niillä lähtee taas hetkeksi nälkä.
Kunkin tulijan kertomus on erilainen, ja tarinat elävät matkan mukana.
Ahmad Sameerin mukaan Kantalahdessa on lukuisia ihmisiä odottamassa lähtöä Suomeen. Osa asuu hotellissa, osa autoissa, mutta jokin taho Venäjällä pidättelee heidän lähtöään.
Kertomus saa vahvistuksen Rajavartiolaitoksen esikunnasta. Rajatarkastusyksikön päällikkö Jaakko Ritola kertoo, että Kantalahden tilanteesta ollaan tietoisia.
Rajatarkastuksen jälkeen turvapaikanhakijat odottavat usein iltamyöhään asti kuljetusta, joka vie heidät Tornioon turvapaikanhakijoiden järjestelykeskukseen.
Sallan raja-aseman virkailijat ovat oppineet tunnistamaan turvapaikanhakijoiden auton jo kaukaa valoista: ne ovat joko kokonaan pois päältä tai autossa loistaa pitkät valot päällä raja-asemalle asti.
Vuodenvaihteen jälkeen muutamassa viikossa Venäjältä on saapunut kolmisensataa turvapaikanhakijaa. Viime vuonna heitä oli Sallassa ja Raja-Joosepissa kaikkiaan noin 700. Muuttunut tilanne on vaatinut työntekijöiltä joustamista.
– Työtä tehdään lähes päivittäin ylitöinä, ja maastossa tehtävästä rajavalvonnasta on jouduttu siirtämään resursseja rajanylityspaikalle, kertoo Kelloselän vartioaseman varapäällikkö Matti Pekkala.
Turvapaikanhakijoiden haastattelut, asiakirjojen tutkimiset, henkilötietojen keräämiset ja rikostutkintojen avaamiset vievät aikaa. Useimmiten yhteinen kieli turvapaikanhakijan kanssa puuttuu. Silloin turvaudutaan puhelintulkkaukseen.
– Yhden autokunnan käsittelyssä kuluu useampi tunti, ja kun hakijoita tulee isompi seurue, joudutaan muuta liikennettä säännöstelemään, Pekkala kertoo.