Tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet Suomessa jo 1990-luvun puolivälistä – eriarvoisuus on läsnä myös terveydessä
Suomalaisten varallisuus- ja tuloerot ovat kasvaneet 1990-luvulta alkaen, ilmenee Kalevi Sorsa -säätiön julkaisemasta raportista Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020.
Kun vielä vuosina 1966–1990 käytettävissä olevat varat kasvoivat pienimmän tulokymmenyksen kohdalla eniten, kääntyi kehitys päinvastaiseksi vuosina 1990–2017.
Jälkimmäisen ajanjakson aikana varakkaimman tulodesiilin varat kasvoivat 0,2 prosenttiyksikköä. Pienimmän tulodesiilin kohdalla luku romahti 4,1 prosenttiyksikköä.
Lisäksi taantuman aikana, eli vuosina 2009–2016, nettovarallisuudeltaan varakkaimman yhden prosentin osalta nettovarallisuuden osuus kasvoi.
Tulo– ja varallisuuserojen kasvun taustalla yhtenä avaintekijänä on Tampereen yliopiston taloustieteen professori Matti Tuomalan mukaan verojärjestelmän muutos.
– Yhtenä keskeisenä syynä tälle erojen kasvulle on vuoden 1993 verojärjestelmän muutos. Silloin otettiin käyttöön eritytetty tuloverotus, jossa pääomatuloa verotettiin vain 25 prosentin veroasteella. Vastaavasti samaan aikaan monessa kunnassa oli ylimmän ansiotulon marginaalivero yli 60 prosenttia. Joten niiden välillä oli suuri rako, Tuomala sanoo.
Verojärjestelmän muutos kannusti Tuomalan mukaan pääomatulojen osuuden kasvattamiseen. Muutos näkyi erityisesti ylimmän tuloluokan kohdalla.
– Ylimmässä promillessa keskimäärin 90 prosenttia kaikista tuloista oli pääomatuloja, hän kertoo.
Suuret tulo- ja varallisuuserot haittaavat Tuomalan mukaan talouden edellytyksiä, ja tästä syystä niitä täytyy tutkia myös tulevaisuudessa.
– On olemassa vankkaa tutkimustietoa siitä, että suuret tulo- ja varallisuuserot ovat pahasta talouden kehitykselle. Suomenkin tapaus osoittaa sen, että kun tuloerot kapenivat vuosina 1966–1990, myös keskimääräinen tulojen kasvu oli suurempaa kuin jälkimmäisellä periodilla, jolloin tuloerot kasvoivat. Pelkästään tämä kuva asettanee kyseenalaiseksi sen, että tuloerot olisivat hyväksi talouden kasvulle, hän sanoo.
Tuomala korostaa myös, että erot tuloissa ovat nousseet myös ennen verotusta. Ratkaisuksi hän ehdottaa verojärjestelmän muuttamista vastaamaan yksinkertaista periaatetta: samasta tulosta pitäisi verottaa saman verran.
Raportissa tarkasteltiin myös eriarvoisuuden vaikutusta terveyteen. Turun yliopiston erikoistutkija Sanni Kotimäen mukaan tehokkaimmat keinot terveydellisen eriarvoisuuden poistamiseen ovat sekoitusta kohdennetuista ja laajoista toimista.
– Suurimpia huolenaiheita ovat matalimmin koulutetut ja syrjäytyneet ihmiset, sillä he ovat sellainen ryhmä, joka voi huonoiten. Politiikan pitäisi olla sellaista, että se pureutuu laajalla rintamalla ongelmiin ja niiden ehkäisemiseen. Yhden osa-alueen muuttaminen ei riitä eriarvoisuuden vähentämiseksi, hän kertoo.
Samalla Kotimäki peräänkuuluttaa ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeyttä ja sen tuomia etuja. Tämän pitäisi hänen mukaansa näkyä jo ihmisten varhaisessa elämänvaiheessa, sillä siten voitaisiin estää muun muassa ongelmien periytymistä.
– Toimia täytyy kohdentaa ryhmiin, joilla on eniten ongelmia. Universalististen järjestelmien rinnalle täytyy saada kohdennettuja toimia, hän sanoo.
Kalevi Sorsa -säätiö on SDP:tä lähellä oleva ajatuspaja.