Skenaario: Tällainen olisi kotirintaman tilanne sodassa – pulaa perushyödykkeistä, kansallinen yhtenäisyys kortilla

Kiertäviä sähkökatkoja, eikä polttoainejakelu toimi. Maksuliikenne ja viestintäyhteydet pätkivät. Hinnat nousevat nopeasti ulkomaankaupan tyrehdyttyä. Tärkeiden lääkkeiden saatavuudessa on suuria ongelmia. Hoivapalveluja joudutaan lopettamaan. Monet ulkomaiset asiantuntijat poistuvat maasta.

Muun muassa näin kuvaillaan suomalaista yhteiskuntaa kuvitteellisessa tapahtumakulussa, jossa kriisi Venäjän kanssa eskaloituu avoimeksi sodaksi. Huoltovarmuuskeskuksen tiistaina julkaisemassa skenaariossa sodan näkökulma on nimenomaan kotirintamalla, ei taistelukentällä.

– Julkisuudessa keskustellaan paljon sotilaallisista uhkista. Keskustelua on käyty vähemmän siitä, miten yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvattaisiin äärimmäisessä kriisitilanteessa, perustelee pääjohtaja Janne Känkänen Huoltovarmuuskeskuksen tiedotteessa.

Nyt julkaistu skenaario jaettiin jo viime vuonna luottamuksellisesti huoltovarmuuden kannalta kriittisinä pidettyjen yritysten joukolle, mutta nyt se haluttiin tuoda laajemmin yritysten ja viranomaisten tietoon.

Tavoitteena on tukea varustautumista ja harjoittelua sotatilan varalle. Eri toimijoiden halutaan ymmärtävän mahdollisen uhkan riittävän yhtenäisesti.

Tarkoituksena on myös muistuttaa, ettei maanpuolustus ole vain joukkoja ja kalustoa, vaan se tarvitsee niin sähköverkkoja, sairaaloita, tietoliikennettä kuin logistiikkaakin.

Jokainen kotirintaman häiriö tuntuu rintamalla, ja toisaalta onnistumiset siviilipuolella vahvistavat myös sotilaallista kykyä, Huoltovarmuuskeskus perustelee.

Alexander Stubbia mainitsematta julkaisu tuntuu myötäilevän presidentin useasti toistamaa lausahdusta, jonka mukaan ”sodat käydään taistelukentällä, mutta ne voitetaan kotirintamalla”.

Huoltovarmuuskeskuksen skenaarion valmisteluun on osallistunut asiantuntijoita Puolustusvoimista, Traficomin Kyberturvallisuuskeskuksesta sekä Lupa- ja valvontavirastosta.

Huoltovarmuuskeskus muistuttaa, ettei skenaario ole ennuste vaan yksi kuviteltu tapahtumakulku ja että sotilaallisen konfliktin mahdollisuus Suomessa on edelleen epätodennäköinen.

Toisaalta skenaarion käyttöarvo valmistautumisen tukena perustuu juuri siihen, että epävarma tai epätodennäköinen hyväksytään hetkellisesti todeksi ja suunnitellaan toimia sen mukaan.

Alkuasetelmassa sota Ukrainassa on päättynyt aselepoon, minkä jälkeen Venäjä on lisännyt sotilaallista voimaansa pohjoisemmassa ja painostustaan Suomea kohtaan. Joulukuun puolivälissä putoaa tunnistuslennon kohteena ollut venäläinen hävittäjä, mistä Venäjä syyttää Suomea.

Julkaisussa kuvataan alkutilanteen kriisiytymistä ja varsinaisen sodan – ”Venäjän erikoisoperaation” – puhkeamista tammikuussa kuusi päivää poikkeusolojen julistamisen jälkeen.

Venäjän iskee drooneilla ja ohjuksilla tärkeisiin yrityksiin ja liikenneyhteyksiin sekä salamurhaa merkittävissä asemissa olevia ihmisiä. Suomi siirtyy puolustustilaan ja sotatalouteen.

Noin vuoden jälkeen alkaa kulutussota. Sodan oletetaan myös päättyvän, mutta tätä uuteen normaaliin paluun ajankohtaa ei ole skenaariossa tarkemmin määritelty. Kotirintamapainotuksen vuoksi sodan rintamatilanteen kehitystä ei käsitellä käytännössä lainkaan.

Liittolaisuuden hyötyjen konkretisoituminenkaan ei vaikuta automaattiselta. Naton viidennen artiklan velvoitteiden Suomen tueksi todetaan täyttyvän, mutta skenaarion mukaan ”päätöstä kollektiivisesta maasotilaallisesta väliintulosta arvioidaan tarkkaan”.

Ruotsi ja muut lähialueen valtiot tukevat mahdollisuuksiensa mukaan mutta pyrkivät välttämään joutumista suorien sotatoimien kohteeksi.

Skenaariosta paistaa huoli yhteiskunnan henkisestä kriisinkestävyydestä. Kuvitteellisessa tilanteessa kansalaisten luottamus viranomaisiin ja viranomaisviestintään laskee jo ennen varsinaisen sodan puhkeamista, kun huoli sähkön, ruoan, veden ja muiden perushyödykkeiden riittävyydestä lisääntyy.

Sodan pitkittyessä päätösvalta näiden kaikkein välttämättömimpien resurssien saatavuudesta korostuu. Skenaarion mukaan yhteiskunnan resilienssi edellyttää sitä, että kansalaiset kokevat järjestelmän oikeudenmukaiseksi. Suurin sisäinen riski on luottamuksen rapautuminen.

Kansalaisten yhtenäisyys kantaa pitkälle, mutta sodan jatkuessa väsymys valtaa alaa. Kysymys ”mitä tehdään” vaihtuu kysymykseen ”kuinka kauan tätä vielä kestää”, julkaisussa kuvaillaan.

Skenaario korostaa tässä yhteydessä yksityisten kansalaisten sekä järjestöjen ja yritysten merkitystä. Vaikka valtio kantaa strategisen vastuun, kolmas sektori tavoittaa eri ryhmiä viranomaisia paremmin ja tukee yhteiskunnallista yhtenäisyyttä, julkaisussa todetaan.