Edellisissä Cortinan olympialaisissa Suomen hiihtäjät vetivät mäkihyppääjää turpiin – Menestystäkin silti tuli
Voi niitä aikoja, saattaa moni penkkiurheilija Suomessa todeta vanhoja muistellessaan. Ja monenlaisia hetkiä urheiluhistoriassa totisesti riittää.
Yksi ajankohtainen muistelukohde on vuoden 1956 talviolympialaiset. Silloin kisattiin edellisen kerran viiden renkaan mittelöiden mitaleista Italian Cortina d’Ampezzossa. Kisojen alkamisesta tulee 26. tammikuuta kuluneeksi tasan 70 vuotta.
Ajankohtaisen noista kisoista tekee se, että olympiatuli palaa Cortinaan vajaan kahden viikon päästä, kun Milano–Cortinan talviolympialaiset alkavat 6. helmikuuta.
Vuonna 1956 Suomi saavutti Cortinan olympialaisista kaikkiaan seitsemän mitalia. Niistä kolme oli kultaisia, kolme hopeisia ja yksi pronssinen.
Historiallisessa taulukossa mitalimäärä on Suomen talviolympiamenestyksen keskitasoa. Kaikkein kovimman tuloksen Suomi teki Sarajevossa vuonna 1984. Tuolloin irtosi 13 mitalia.
On kuitenkin muistettava, että Cortinan 1956 kisoissa lajeja oli huomattavasti vähemmän kuin nykyisin.
Cortinassa 1956 lajeja oli kahdeksan ja kilpailutapahtumia 24. Milano–Cortinassa 2026 lajeja on 16 ja kilpailutapahtumia 116. Sarajevossa 1984 lajeja oli kymmenen ja tapahtumia 49.
Siksi Suomen menestystä vuoden 1956 kisoissa voi pitää suhteellisen kovana. Mitalitaulokossa Suomi ylsi kolmannelle sijalle Neuvostoliiton ja Itävallan jälkeen.
Kultaa Suomelle toi heti kisojen alussa Veikko Hakulinen miesten 30 kilometrin hiihdosta. Hakulinen nappasi kisoista myös hopean kuninkuusmatkalta eli miesten 50 kilometriltä.
Menestys täydentyi vielä viestihopealla, jonka Hakulinen saavutti neljä kertaa 10 kilometrin kisasta yhdessä August Kiurun, Jorma Kortelaisen ja Arvo Viitasen kanssa.
Yksi Suomen urheiluhistorian ikimuistoisimpia hetkiä oli naisten viestikultamitali.
Tuolloin naisten viestissä hiihdettiin kolme viiden kilometrin osuutta. Suomi ei lukeutunut kisan kultamitalisuosikeihin.
Suomen avausosuuden hiihtänyt Sirkka Polkunen tuli vaihtoon toisena. Ladulle ampaissut Mirja Hietamies otti hurjalla hiihdollaan edellä hiihtänyttä Neuvostoliittoa kiinni. Ankkuriosuuden alkaessa eroa oli vain kahdeksan sekuntia.
Huippujännittävä ankkuriosuus päättyi Suomen kultajuhliin, kun äitee-lisänimen saanut Siiri Rantanen lykki Neuvostoliiton Radja Jeroshinan ohi ja toi Suomen maaliin ensimmäisenä.
Suomen kolmas kultamitali irtosi mäkihypystä. Sen vei nimiinsä Antti Hyvärinen. Hopeaa kisojen lopulla käydystä mäkikisasta sai Suomen Aulis Kallakorpi.
Suomen menestys täydentyi Toivo Salosen pronssilla miesten pikaluistelun 1 500 metrillä.
Mikään mallisuoritus Suomen kisamatka Cortinaan ei silti kaikilta osin ollut.
Kisoista muistetaan myös tapaus, jossa Suomen maastohiihtäjät antoivat selkäsaunan mäkihyppääjä Hemmo Silvennoiselle.
Keski-Euroopan mäkiviikon ensimmäisenä suomalaisena vuonna 1955 voittanut Silvennoinen oli elämänsä loppuun asti sitä mieltä, että mukilointi maksoi hänelle mäkihypyn olympiakullan. Silvennoinen kuoli vuonna 2002.
Suomenmaa kertoi Silvennoisen kokemuksista vuosi sitten julkaistussa artikkelissa. Tarkemmin siitä kerrotaan Lasse Erolan kirjassa Olympialaisten outoja tapauksia (Paasilinna 2014).
Kaikki sai alkunsa kahden savolaisen sanomalehden Savon Sanomien ja kaupunkilehti Savon välisestä kilpailusta. Molemmat halusivat lukijoita ja mainostajia.
Savo keksi pestata Cortinan olympialaisiin muutamia savolaisia urheilijoita ”kirjeenvaihtajaksi”. Kesälahdelta kotoisin oleva Silvennoinen valikoitui tehtävään hiihtäjä Arto Tiaisen lisäksi.
Kesken Cortinan kisojen Savossa ilmestyi Silvennoisen kirjoitus otsikolla ”Kyllä meikäläisetkin osaavat hermoilla – Karmeissa karsintatunnelmissa Cortinassa”.
Kirjoituksessa kuvaillaan värikkäin sanankääntein Suomen mieshiihtäjien hermoilua olympiakylässä ennen olympialaisten pikamatkaa.
– Pahinta meteliä piti kalakukkokaupungin konstaapeli Veini Kontinen, joka kurkku suorana juoksenteli kuin päätön kana ja ulvoi milloin mitäkin, tekstissä maalailtiin.
SAVOLAISIA lukijoita teksti varmasti huvitti. Mutta hiihtäjiä ei.
Kisojen viimeistä edellisen kisapäivän iltana hiihtäjät Kontinen, Hakulinen, Kiuru ja Viitanen saapuivat kirjan mukaan Silvennoisen huoneeseen.
Ensin Kontinen kirjan mukaan ”täräytti Silvennoista nyrkillä kasvoihin”. Pian myös Hakulinen ja Kiuru hyökkäsivät mäkihyppääjän kimppuun.
Vakavampia fyysisiä vammoja Silvennoiselle ei ilmeisesti tullut. Henkisiä varmasti sitäkin enemmän. Seuraavan päivän kisassa hän oli kymmenes.
TAPAUS toi Silvennoiselle lyhyen kilpailukiellon epäurheilijamaisesta käytöksestä.
Surullisinta tarinassa on kuitenkin ehkä se, ettei Silvennoinen ollut edes kirjoittanut tarinaa Savoon itse.
Kirjan mukaan mäkihyppääjän alunperin itse kirjoittama teksti ei kelvannut Savon toimitukselle. Puhelimessa Silvennoinen tuli kertoneeksi lehden toimitussihteerille hiihtäjien jännityksestä. Toimitussihteeri kirjoitti siitä jutun värikkäin sanavalinnoin.
Totuus asiasta selvisi hiihtäjille vasta myöhemmin.