Ceausescun "velkajarru" oli vertaansa vailla – Romanian diktaattori näännytti kansansa melkein hengiltä, mutta ulkomaanvelkakin suli
Suomen valtiolle kertyneen ja edelleen vauhdilla kertyvän velan sulattaminen tulee olemaan vielä tuskallinen urakka.
Suomalaisten puolueiden viime aikoina rakentelemalla ”velkajarrulla” ei kuitenkaan päästä lähellekään alan todellisen osaajan, Romanian diktaattorin Nicolae Ceausescun (1918-1989) aikaansaannoksia.
Romanian talous kasvoi vuosina 1950–1975 yhtenä maailman nopeimmista. Vielä 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa Ceaușescua pidettiin yhtenä ”valaistuneista” Itä-Euroopan johtajista.
Vuonna 1965 Romanian kommunistisen puolueen pääsihteeriksi noussut Ceausescu hankki politiikalleen kansan tuen nostamalla palkkoja, uudistamalla eläkejärjestelmää ja kannustamalla kulutukseen laskemalla tavaroiden hintoja.
Maan talouden rakenne oli kuitenkin monella tapaa ongelmallinen. 1970-luvun kasvusta suuri osa saavutettiin investoinneilla raskaaseen teollisuuteen eikä kulutuksella.
Esimerkiksi petrokemian alalla ja terästeollisuudessa tuotantokapasiteetti ylitti markkinoiden kysynnän, ja kapasiteettia oli vajaakäytössä. Tilastoja väärennettiin samalla kun myymätöntä tuotantoa kertyi varastoihin.
Romanian talous painottui myös vahvasti suuriin yrityksiin. Peräti 87 prosenttia kaikista teollisuustyöntekijöistä ja 85 prosenttia teollisuustuotannosta oli yli tuhannen työntekijän yrityksissä, mikä teki taloudesta joustamattoman.
1970-luvun alussa länsimaat rahoittivat innokkaasti Romaniaa poliittisin perustein myönnetyillä lainoilla. Maan ulkomaanvelka nousi vuoden 1971 vaatimattomasta 1,2 miljardista dollarista vuosikymmenessä 13 miljardiin dollariin.
Vuonna 1981 Ceausescun Romania päätti maksaa pois kaiken ulkomaanvelkansa. Päätöstä on pidetty järjettömänä, koska muut vastaavista ongelmista kärsineet kehitysmaat ovat selvinneet niistä muun muassa velkojen uudelleenjärjestelyin.
Vuonna 1981 alkanut säästökampanja johti talouden sakkaamiseen, joka kesti koko 1980-luvun ajan. Ulkomaiset analyytikotkaan eivät osanneet arvioida oikein tuonnin leikkaamisen vaikutuksia Romaniassa, joka oli elintarvikkeiden nettotuoja. Seuraamuksena oli vakava elintarvikepula.
Kotimaisia energiavaroja kanavoitiin vientitavaroiden tehottomaan tuotantoon ja jopa perustarpeita, kuten ruokaa, lämmitystä, sähköä ja terveydenhuoltoa, säännösteltiin. Infrastruktuuri jätettiin rappeutumaan.
Vuonna 1981 otettiin käyttöön leipää, maitoa ja ruokaöljyä, sokeria ja lihaa koskeva peruselintarvikkeiden säännöstelyjärjestelmä. Joitakin elintarvikkeita säännösteltiin vain pääkaupunki Bukarestin ulkopuolella.
Romanian maatalous oli jätetty huomiotta Ceausescun hallinnon keskittyessä teollistamiseen. Erittäin tehoton maataloussektori työllisti yli 30 prosenttia työvoimasta, mutta sai vain vähän investointeja. Maataloudesta puuttui silti työvoimaa, ja valtio ratkaisi ongelman ottamalla vuosittain miljoonia koululaisia ja yliopisto-opiskelijoita töihin osallistumaan sadonkorjuuseen tai mihin tahansa pellolla tarvittaviin töihin.
Ceaușescun aloitteesta käynnistettiin ”järkevän syömisen ohjelma”, jonkinlainen tieteellisenä markkinoitu suunnitelma romanialaisten kalorien saannin rajoittamiseksi.
Ohjelmassa väitettiin, että romanialaiset söivät liikaa. Sen avulla pyrittiin vähentämään kalorien saantia 9–15 prosentilla 2 800–3 000 kaloriin päivässä. Joulukuussa 1983 sääntelyruuvia kiristettiin vielä lisää uudella ruokavalio-ohjelmalla.
Romania alkoi kärsiä kroonisesta elintarvikepulasta. Vuodesta 1983 alkaen kollektiivitilojen ja yksittäisten talonpoikien oli toimitettava tuotteita valtiolle ja tuotteita markkinoilla myytäessä oli noudatettava tiukasti valvottuja hintakattoja. Kansalaisten saatavilla olleet elintarvikkeet olivat yleensä sellaisia, jotka eivät kelvanneet vientiin.
Hintoja korotettiin tämän tästä. Aluksi suunnitelmana oli tehdä vain yksi suuri korotus perushyödykkeiden hintoihin, mutta lopulta päätettiin korottaa hintoja asteittain kaikkien tuotteiden osalta. Pelkästään vuonna 1982 korotus oli 35 prosenttia.
Energiankulutusta ei ainoastaan rajoitettu, vaan myös hintaa nostettiin: sähkön hintaa korotettiin 30 prosenttia ja maakaasun hintaa 150 prosenttia.
Sähkö ja kaukolämpö katkaistiin usein energian säästämiseksi, mikä johti sietämättömiin talviin. Myös kuuman veden saatavuutta rajoitettiin useimmissa asunnoissa yhteen päivään viikossa.
Ilmoittamattomat sähkökatkot vaikuttivat jopa sairaaloiden normaaliin toimintaan: esimerkiksi talvella 1983 kymmeniä vauvoja kuoli vastasyntyneiden tehohoitoyksiköissä keskoskaappien sähkökatkosten vuoksi. Katuvalaistus oli yleensä väännetty minimiin ja usein sammutettu.
Vuoden 1988 asetuksella määrättiin, että julkisten rakennusten lämpötila sai olla talvisin korkeintaan 16 celsiusastetta, tietyissä rakennuksissa, kuten tehtaissa, korkeintaan 14 astetta. Sähkön säästämiseksi kauppojen piti sulkea ovensa viimeistään klo 17.30.
Bensiiniä yksityisautoilijat saivat ostaa vain 30 litraa kuukaudessa ja yksityisautoilukieltoja asetettiin säännöllisesti. Polttoaineen säästämiseksi talonpoikia patistettiin korvaamaan mekaanisen työn fyysisellä ja käyttämään kärryjä ja hevosia kuorma-autojen ja traktoreiden sijaan.
Vuonna 1985 Ceaușescu sulki energian säästämiseksi kaikki alueelliset radioasemat ja rajoitti televisiotoiminnan yhteen kanavaan, joka lähetti ohjelmaa vain pari kolme tuntia päivässä.
Kansalaisten reaalitulot alkoivat supistua paitsi inflaation myös tiettyjen tuotteiden saatavuuden puutteen vuoksi, kun kukoistavat mustat markkinat hinnoittelivat useimmat ihmiset ulos. Mustassa pörssissä valuuttana käytettiin muun muassa Kent-savukkeita, joilla ostettiin kaikkea ruoasta vaatteisiin ja lääkkeisiin.
Säästöohjelman vuoksi elintaso oli IMF:n lukujen mukaan laskenut 19–40 prosenttia jo vuoteen 1983 mennessä.
Romanian valtio luopui käytännössä sosiaalisista tehtävistään vuosikymmenien kuluessa. Vuosien 1980 ja 1985 välillä valtio leikkasi asumismenojaan 37 prosenttia, terveydenhuoltoa 17 prosenttia sekä koulutusta, kulttuuria ja tiedettä 53 prosenttia sosialististen maiden talousyhteisölle SEV:lle toimitettujen tietojen mukaan.
Terveydenhuollon leikkaukset johtivat imeväiskuolleisuuden kasvuun ja aidsin leviämiseen, kun tauti levisi sairaaloissa uudelleen käytettyjen pistosneulojen kautta.
Leikkaukset eivät vaikuttaneet kuitenkaan maailman toiseksi suurimman hallintorakennuksen, Kansan talon, rakentamiseen Bukarestiin. Ceausescun suuruudenhullu hanke toteutui ja rakennus palvelee nykyisin parlamenttitalona.
Äärimmäisen brutaali säästöohjelma tuotti kuitenkin myös tavoiteltuja tuloksia, sillä maaliskuuhun 1989 mennessä käytännössä kaikki ulkomaanvelka oli maksettu takaisin.
Ceausesculle ja hänen hallinnolleen kaikkien aikojen säästökuuri kävi kuitenkin kalliiksi. Kansansa vihat päälleen saanut diktaattori syöstiin vallasta ja teloitettiin yhdessä puolisonsa Elenan kanssa joulupäivänä 1989.