Brittiläisen Venäjä-tuntijan mukaan Putin ei ehkä ole täysin kärryillä sotatilanteesta

Venäjän presidentin Vladimir Putinin esiintymiset eivät ole tuntuneet heijastaneen Ukrainassa huonosti sujuvia sotatoimia. Brittiläisen Venäjä-tuntijan Keir Gilesin mukaan on mahdotonta tietää, mitä Putinin lähipiirissä tapahtuu.

Epäsuorat aihetodisteet viittaavat Gilesin mukaan kuitenkin siihen, ettei Putinille ehkä kerrota koko totuutta vaan se, mitä hän haluaa kuulla – yleinen itsevaltaisten hallitsijoiden ongelma.

–  Suuri kysymys on se, miten asevoimat ovat selittäneet sen, etteivät ne ole saaneet Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyia tapettua ja Kiovaa vallattua, Giles sanoo STT:n puhelinhaastattelussa.

Gilesin mukaan sotarintamalla tarvittaisiin todennäköisesti vielä nykyistä pahempi ja kiistattomampi käänne huonompaan, sellainen, jota ei voi kotimassa selittää, jotta Putinin lähipiirin jäsenet ryhtyisivät tekemän pesäeroa presidenttiin.

Keskusteluja tuntematta on Gilesin mukaan mahdotonta tehdä arviota Putinin lähipiirin lojaalisuudesta presidenttiä kohtaan.

–  Paljon riippuu siitä, ovatko he enemmän kiinnostuneita Venäjän selviämisestä valtiona vai oman asemansa ja omaisuutensa turvaamisesta, Giles pohtii.

Conflict Studies -tutkimuskeskuksen jäsen Giles on kansainvälisesti tunnettu tutkija ja Venäjä-keskustelija. Hän on muun muassa kirjoittanut suomeksikin pari vuotta sitten ilmestyneen kirjan Moskovan opit.

Monet asiantuntijat ovat ennustaneet, tai toivoneet, uhkarohkean hyökkäyksen Ukrainaan merkitsevän loppua Putinin hallinnolle. Giles ei ole asiasta niinkään varma. Ainakaan vallankumous ei tule tavallisen kansan riveistä kaduilta.

–  He (hallinto) ovat hyvin valmistautuneet hoitelemaan opposition stalinistiseen tyyliin. Poliittiseen muutokseen johtava kansan protesti on Putinille niin pelottava vaihtoehto, että hän eliminoi sen jo vuosia sitten, Giles sanoo.

Venäjän 30 vuotta kestäneen integroitumisen ulkomaailman kanssa sota sen sijaan varmuudella katkaisee. Gilesin mukaan Putin voi olla tähän ihan tyytyväinen, niin vastenmielistä lännen kanssa tekemisissä oleminen on hänelle ollut.

Erityisesti taloudellinen eristys ulkomaailmasta johtanee väistämättä kouriintuntuviin vaikeuksiin kansalaisten elämässä. Gilesin mukaan tämä ei Putinia erityisesti huoleta, koska hallinto on osoittanut välinpitämättömyyttä inhimillisen kärsimyksen edessä.

–  Venäjä (Neuvostoliitto) on aiemminkin keskittynyt niin paljon sodan voittamiseen, että se on unohtanut ruokkia oman kansansa, Giles toteaa.

Monien poliitikkojen ja diplomaattien mielihokema on se, ettei kiistoihin ole sotilaallisia vaan ainoastaan neuvotteluratkaisuja. Gilesin mukaan tämä on ainakin Ukrainassa hölynpölyä: Putinilla on hyvinkin selvä sotilaallinen ratkaisu mielessään, ja sitä vastaan pitää toimia sotilaallisesti.

–  Valitettavasti mikään ei (Ukrainassa) muutu, ennen kuin jompikumpi sodan osapuolista saavuttaa jonkinlaisen merkittävän voiton ja toinen osapuoli kärsii vastaavan tappion, Giles ennustaa.

Nykyisen kaltaisen ”pattitilanteen” jatkuessa, jossa Venäjä ei saavuta tavoitteitaan, se turvautuu toisiin keinoihin sodan voittamiseksi.

–  Tämä merkitsee ukrainalaisten siviilien kärsimyksiä, koska Venäjän strategia on painostaa hyökkäyksen kohteena oleva valtio antautumaan sen humanitaarisen katastrofin lopettamiseksi, jonka Venäjä itse on aiheuttanut, Giles selvittää.

Siviilikohteiden tulitus ei hänen mukaansa siis ole ”summittaista” tai ”harkitsematonta” vaan tarkkaan harkittua.

Länsimaat ovat kurittaneet Venäjää ennennäkemättömillä pakotteilla ja myös antaneet Ukrainalle aseita. Ukrainan pyytämästä lentokieltoalueesta tai hävittäjien lahjoittamisesta on kuitenkin Yhdysvallat etunenässä toistuvasti kieltäydytty.

Gilesin mukaan tälle sodan laajenemisen ja ydinaseiden käytön pelossa omaksutulle varovaiselle linjalle on hyviä ja huonoja perusteita. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluu se, että lentokieltoalueen toimeenpano johtaisi väistämättä suoraan yhteenottoon venäläiskoneiden kanssa, mikä olisi käytännössä sodanjulistus.

–  Se ei riipu siitä, mitä Putin sanoo, vaan se olisi ihan objektiivisesti totta, Giles sanoo.

Putinin vihjailut ydinaseesta taas ovat huolenaiheen lisäksi yllätys vain niille, jotka eivät ole seuranneet Venäjän ja Putinin toimia. Gilesin mukaan ”y-sanan” mainitseminen on ollut vakioreaktio aina, kun joku on puuttunut Venäjän toimiin ja yrittänyt estää sitä saamasta haluamaansa.

Gilesin mukaan mahdollinen Ukrainan lentokieltoalue olisi pitänyt perustaa muutamia viikkoja ennen sotaa, jolloin se olisi ehkä vielä voinut estää hyökkäyksen. Muutenkin länsimaat paljolti jättivät Ukrainan oman onnensa nojaan, kun ne vetivät maassa olleet vähät sotilaansa pois ja ilmoittivat, etteivät aio osallistua Ukrainan puolustamiseen.

–  Se oli pragmaattisesti järkevä, mutta moraalisesti halveksuttava päätös. Putinille näytettiin vihreää valoa: voit hyökätä, me emme puutu asiaan, Giles muotoilee.

Lännen väärien poliittisten valintojen perinne johtaa hänen mukaansa pidemmälle. Vuonna 2014 Yhdysvaltain presidentti Barack Obama totesi Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan alueiden miehityksen jälkeen, ettei konfliktiin ole sotilaallista ratkaisua.

–  Se antoi Putinille mahdollisuuden hakea omaa sotilaallista ratkaisuaan, Giles sanoo.

Hänen mukaansa länsi on nyt maalannut itsensä nurkkaan tilanteessa, jossa tehokkaat keinot Ukrainan suojelemiseksi merkitsevät eskalaatiota (sodan laajenemista) ja suoraa konfliktia Venäjän kanssa.

–  Tämä on täysin itse aiheutettua ja johtuu aiemmista päätöksistä olla suojelematta Ukrainaa, Giles sanoo.

Entä miten brittitutkija näkee Suomen aseman nykyisessä tilanteessa? Meikäläisestä Nato-keskustelusta hän toteaa, ettei se ole sen eriskummallisempaa kuin ennenkään viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden ajan.

–  Suomella on aina ollut yhtä aikaa sekä paras että huonoin mahdollinen ajankohta Natoon liittymiselle, Giles naurahtaa.

Vaikka myös meillä on aihetta huoleen Venäjän kehityksen takia, Giles ei pidä Suomea Putinin todennäköisenä seuraavana uhrina. Tämä johtuu siitä, ettei Suomi ole koskaan lakannut pitämästä Venäjää uhkana ja on sen vuoksi säilyttänyt oman vahvan puolustuskyvyn.

–  Tämän vuoksi Nato-jäsenyyden lisähyödyt olisivat Suomelle pienemmät kuin monelle muulle puolustuskyvyttömämmälle maalle, Giles sanoo.

Todisteeksi tästä hän tarjoaa Baltian maat, joita pidettiin Krimin valtauksen jälkeen Venäjän seuraavana kohteena. Nato sijoitti maihin tämän jälkeen monikansallisia, joskin suhteellisen vaatimattoman kokoisia joukkoja.

–  Kukaan, ei kukaan, ole sen jälkeen puhut tavanomaisen sotilaallisen hyökkäyksen mahdollisuudesta Baltian maihin, Giles sanoo.

Hänen mukaansa Nato-jäsenyyden hakeminen voi aiheuttaa epävakautta, mutta itse jäsenyys tuo mukanaan vakautta.