Baltian maat katkaisevat sähköyhteytensä Venäjään – näin se tapahtuu käytännössä
Viron, Latvian ja Liettuan sähköverkko irrotetaan ensi viikonloppuna yhteydestä Venäjän ja Valko-Venäjän verkkoon ja liitetään edelleen eurooppalaiseen sähköverkkoon Puolan kautta.
Baltit eivät ole enää viime vuosina ostaneet sähköä idästä, mutta yhteys suurempaan sähköverkkoon on taannut tarpeellisen vakauden eli oikean taajuuden omassa verkossa.
– Venäläisillä on ollut tosi iso ote balttien sähköjärjestelmästä, ikään kuin jos Suomessa sähkön tuotantoa ja kulutusta reaaliaikaisesti tasapainottavasta (kantaverkkoyhtiö) Fingridistä osa sijaitsisi Venäjällä, tilannetta kuvailee Lappeenrannan teknillisen yliopiston teollisuusprofessori Jukka Ruusunen.
Liettuan energiaministeri Zygimantas Vaiciunas ei vähättele odotetun muutoksen merkitystä.
– Poistamme Venäjän mahdollisuuden käyttää sähköjärjestelmää geopoliittisen kiristyksen työkaluna, Vaiciunas sanoi AFP:lle.
Ruusunen toimi aiemmin Fingridin toimitusjohtajana ja on ollut osaltaan mukana Baltian sähköverkon vaihtoprojektissa. Se on ollut käynnissä jo noin 10 vuotta, ja lopullinen siirtyminen aikaistui noin vuodella Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
Baltian sähköverkkoyhteys itään juontaa maiden ajasta pakkoliitettyinä osaksi Neuvostoliittoa. Itsenäistymisestä vuonna 1991 on kuitenkin jo yli 30 vuotta, joten herää kysymys, miksi sähköyhteyttä ei ole katkaistu aiemmin?
– Aika kauan odottivat, kun ajattelee kuinka kriittisestä asiasta on kyse, Ruusunen myöntää.
Hänen mukaansa selitys voi olla siinä, että Baltian maat saivat Venäjältä pitkän aikaa hyvin edullisesti sähköverkon vaatiman vakauspalvelun ja reservejä. Nyt saman kyvyn rakentamiseen joudutaan panemaan omaa rahaa, vaikka suuri osa siirtymän kustannuksista meneekin EU:n piikkiin.
Ruusunen kertoo itsekin olleensa aiemmin mukana valmisteluissa Baltian sähköverkkoyhteyden vaihtamiseksi idästä länteen. Muutoksen viipymisen hyvä puoli on ollut mahdollisuus huolelliseen valmistautumiseen. Toisin oli Ukrainassa, kun maa synkronoitiin eurooppalaiseen verkkoon keväällä 2022.
– Se meni lujaa. Koska oli sota, niin siellä ei mietitty pikkuasioita, Ruusunen muistelee.
Mitä ensi viikonloppuna sitten oikein tapahtuu? Lauantaina Viro, Latvia ja Liettua irtautuvat yhteydestä Venäjän ja Valko-Venäjän verkkoon, minkä jälkeen maiden sähköverkko on jonkin aikaa omillaan.
Tämän ”saareksi” kutsutun vaiheen jälkeen maat kytkeytyvät sunnuntaina eurooppalaiseen verkkoon Puolasta Liettuaan johtavan yhteyden kautta.
Ruususen mukaan lyhyt ylimenovaihe on kriittisin ja jos oma sähköntuotanto ei riitä, kulutusta voidaan mahdollisesti joutua leikkaamaan pois. Vaikka sähköyhtiöt ja päättäjät ovat vakuuttaneet tämän olevan epätodennäköistä, ovat monet kansalaiset katsoneet kuitenkin parhaaksi varautua ongelmiin.
Esimerkiksi Virossa rautakaupat ovat kertoneet myyneensä viime viikkoina kotitalouksille ja yrityksille sähköaggregaatteja ennätystahtia.
– Kyllä kansalaiset varmaan ymmärtävät, että tässä on paljon isommasta asiasta kyse kuin että jos minulla on pari tuntia sähköt poikki, Ruusunen arvioi.
Sähköverkon taajuus, yleensä 50 hertsiä, kuvaa verkon tasapainoa tuotannon ja kulutuksen välillä. Jos taajuus muuttuu liikaa, alkavat sähköjohdon päässä olevat koneet ja laitteet nikotella tai hajota.
Mitä suurempi verkko, sitä helpompaa tasapainoa on ylläpitää. Siksi Baltiassa, jonka verkon koko on vain noin kolmasosa Suomesta, on turvauduttu tähän saakka Venäjän ja Valko-Venäjän verkkoon.
Sähköä on siis liikkunut rajan yli, mutta ei ostamisen ja myymisen, vaan verkon vakauden ylläpitämisen nimissä. Tämä on Ruususen mukaan merkinnyt riskinottoa.
– Jos baltit rakentaisivat vaikka ison voimalaitoksen ja sitten venäläiset toteaisivat, että ei käykään ja panisivat johdon poikki, niin baltit eivät tekisi sillä isolla voimalaitoksella enää yhtään mitään, Ruusunen kuvailee.
Suomessa turvaa tuo Ruususen mukaan Baltian verkkoa yli kymmenen kertaa suurempi pohjoismaiden sähköverkko, jota ilman esimerkiksi Olkiluodon kaltaisen ydinvoimalan rakentaminen ei olisi mahdollista.
Tai tarkemmin sanottuna melkein kaikki on mahdollista, mutta ei välttämättä järkevää. Niinpä Venäjä on rakentanut Itämeren rannalle eristyksiin jääneelle Kaliningradin alueelleen oman itsenäisen sähköverkkonsa. Sama tilanne, hieman suuremmassa mittakaavassa, pätee esimerkiksi Irlannissa.
– Teknisesti kaikki on mahdollista ja insinöörit tekevät ihan mitä vaan halutaan, mutta siinä on sitten aika iso hintalappu, Ruusunen tiivistää.
Baltiassa tulevaan muutokseen on valmistauduttu parantamalla sähkönsiirtoyhteyksiä ja rakentamalla uusia synkronikompensaattoreita, joiden avulla verkon tasapainoa on mahdollista ylläpitää.
Jouluna katkennutta Estlink 2 -sähkönsiirtoyhteyttä olisi Ruususen mukaan varmaan käytetty hyödyksi verkkoa vaihdettaessa, mutta hän arvioi, että muutos voidaan toteuttaa ilman yhtäkään siirtoyhteyttä Baltiasta ulkomaille.
– Tekniset viathan ovat aina mahdollisia voimalaitoksissa ja verkossa, sanoisin että siinä on varmaan se suurin riski. Ja eihän tuosta naapuristakaan (Venäjä) tiedä, mutta ehkä ei nyt kannata maalata piruja seinälle, Ruusunen sanoo.
Hänen mukaansa Suomi irtautui Venäjän sähköverkosta sujuvasti ja ilman ongelmia keväällä 2022. Suomessa kyse tosin oli vain sähkön ostamisesta, ei yhteistyöstä verkon ylläpidossa.
Ruususen muokkaa valvomot Suomessa ja Venäjällä keskustelivat keskenään ennen yhteyden katkaisemista ja samoin pitäisi tapahtua ensi viikonloppuna myös Baltian ja Venäjän välillä.