Asiantuntija: Monen päättäjän ymmärrys taloudesta on virkkaamisen ja veistoluokan tasolla – "Täällä ei ymmärretä, minkälainen murros on nyt käynnissä maailmalla"
Unohtakaa jo ne Nokian kapulat. Ohjelmistot ovat nykyaikaisen talouden ylivoimainen kilpailuvaltti.
Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset TIVIA ry:n toiminnanjohtaja DI Mika Helenius haluaa ravistella päättäjiä heräämään siihen, että ohjelmistotalous saisi strategisesti sille kuuluvan roolin kansallisen kilpailukyvyn takeena.
Suomea vaivaava yliopistotason koulutuksen saaneiden insinöörien pula korjaantuisi pitkälti koulutuksen lisäämisellä, mutta suomalaisen työn ja viennin jalostusarvon parantaminen vaatii Heleniuksen mukaan koulutuksen täsmentämistä teknologia-aloilla.
– Meistä tulee Suomessa peesaajia, jos jatkamme näin. Päädymme vain toimimaan muiden jälleenmyyjinä. Täällä ei kerta kaikkiaan ymmärretä, minkälainen teollinen aalto ja murros on nyt käynnissä maailmalla. Se perustuu pitkälle ohjelmistoihin ja käyttöjärjestelmiin eli sisältö-, raha- ja viestintätapahtumien hallintaan, Helenius paaluttaa.
Peesaamisella hän tarkoittaa sitä, että muiden kehittäessä digitaalisia alustoja liiketoimintaan ja teollisuuteen, insinöörien maassa täytyy vain mukautua niiden hyödyntämiseen eli muiden kehittämien ratkaisujen kuorruttamiseen tai jälleenmyyntiin.
– Se tuo Suomeen sisäänrakennetun kilpailuhitauden ja taantumisen, Helenius huolehtii.
Usein harmitellaan siitä, ettei suomalaista tutkimusta ja innovaatioita saada hyödynnettyä tarpeeksi hyvin.
Nykytaloudessa innovaatioiden ja kasvun välille voi vetää varauksella yhtäläisyysmerkin. Ei riitä, että innovaatiot ovat sinällään kilpailukykyisiä, sillä tuotteistamisen ja kaupallistamisen täytyy myös kestää vertailu.
Modernista tuotekehityksestä ja innovoinnista puolet on myyntiä ja ketterää toimimista asiakasrajapinnassa.
– Meillä ei ole korkeakoulutusta sellaiseen osaamiseen, joka mahdollistaa tutkimuksen ja innovaatioiden taloudellisen hyödyntämisen nopeassa ohjelmistojen taloudessa. Missä on suomalainen ohjelmistoteollisuuden koulutus liiketoiminnan arvologiikan luomiseen tai käyttäjäkokemuksen kehittämiseen, Helenius ihmettelee.
– Osoittelisin tässä asiassa opetus- ja kulttuuriministeriötä, joka ei näytä olevan kiinnostunut käynnissä olevan globaalin markkinan ja talouden saavuttamisesta kuin teoriassa. Tulisiko tekniikan alan koulutus palauttaa työ- ja elinkeinoministeriöön kansakunnan pelastamiseksi?
Keskitason johtajia täällä koulutetaan jo ihan tarpeeksi.
Esimerkiksi liiketoimintaa ja palvelukokonaisuuksia syvästi ymmärtävistä DI-tason tekijöistä on kova kysyntä.
– Jo ilta- ja muuntokoulutuksilla saataisiin jotakin aikaan. Mutta yleensä ottaen yliopistotasolle pitäisi saada 400–600 aloituspaikkaa lisää ohjelmistoalan koulutukseen. Tarvitsemme nimenomaan niitä korkeasti koulutettuja tekijöitä, jotka mahdollistavat uuden luomisen. Keskitason johtajia täällä koulutetaan jo ihan tarpeeksi.
Hän näkee, että muun muassa ohjelmistosuunnittelu- ja käyttöjärjestelmäprofessuureja pitäisi perustaa lisää. Suomeen tulisi myös perustaa myös Linux University jo sen arvokkaan brändin vuoksi – ja ennen kuin joku muu sen tekee.
Esimerkiksi ohjelmistotalouden mallimaassa Tanskassa perustettiin ohjelmistoyliopisto jo 15 vuotta sitten.
Toukokuussa julkaistussa Euroopan komission raportissa (Talent for Europe – Towards an Agenda for 2020 and beyond) ohjelmistoyliopistojen kehittämiselle on annettu huomattava painoarvo.
Monet suuret suomalaiset toimijat ovat viime vuosina havahtuneet siihen, kuinka tärkeää digitaalisissa palveluissa onnistuminen on liiketoiminnalle.
Esimerkiksi Kesko, OP Ryhmä ja Finnair ovat värvänneet huomattavat digipataljoonat.
Finnair ilmoitti hiljattain rekrytoivansa 70 henkilöä digitaalisiin palveluihinsa.
– Teknologia on tullut niin vahvaksi osaksi palvelupohjaamme, että on ollut järkevää liittää se vahvemmin omaan toimintaamme, Finnairin digitalisaation kehitystä johtava Katri Harra-Salonen sanoo.
– Olemme tässä vaiheessa rekrytoineet kokeneita tekijöitä. Kaikkein vaikeinta on ollut löytää kokonaisuuksia hallitsevia digiosaajia.
Palvelu digitalisoituu koko ajan myös lentoliikenteessä. Nykyisin lentojen varaamisen ja maksamisen lisäksi myös muun muassa lähtöselvitys hoituu helposti verkossa.
Kuluttajat osaavat myös vaatia jouhevaa asiakaskokemusta.
– Digitaalisen palvelun kehittäminen ja sulauttaminen osaksi palvelukokonaisuutta on jatkuvaluonteista työtä. Nyt esimerkiksi aasialaiset asiakkaamme voivat käyttää kotimaassaan suosittuja maksumenetelmiä meillä, Harra-Salonen sanoo.
Valmistava teollisuus on tekemässä samankaltaisia liikkeitä kuin muun muassa Ponsse teki jo 15 vuotta sitten ostamalla ohjelmistoyrityksen. Euroopan johtavat alustatalouden toimijat eivät enää löydä osaajia Euroopasta, ja maailmaltakin niiden löytäminen on vaikeaa.
Meidän täytyy käsittää, että olemme taantuva talous.
Suomalaiset arvostavat tiedettä tutkimusten mukaan huomattavan paljon. Se ei ole Heleniuksen mukaan vielä autuaaksi tekevää.
– Suomessa pitäisi Paasikiven hengessä tunnustaa nyt tosiasiat. Meidän täytyy käsittää, että olemme taantuva talous, ja valjastaa koulutus ja tiede vahvemmin kehittämään ja uudistamaan taloutta. Näin on muissakin maissa, Helenius sanoo.
– Kysymys on eri osaajien tasapainosta, joka on Suomessa nyt rikki.
Hän kaipaisi Suomeen Yhdysvalloissa vaikuttavan MITRE:n kaltaista kilpailukykyä edistävää toimijaa. Se ohjaa riippumattomien valtiorahoitteisten tutkimus- ja kehityskeskusten verkostoa, joka tuottaa päätöksenteon tueksi merkityksellistä tietoa muun muassa teollisuudesta, teknologiasta, yhteiskunnasta ja maanpuolustuksesta.
– Ajatushautomoita meillä kyllä on, mutta ei sellaista infoaikakauden tähtiajatushautomoa. Suomessa ohjelmistoalaa syvästi ymmärtävien päättäjien joukko on umpisurkean pieni, Helenius lataa.
– Monien tietämys taloudesta ja työstä on keskimäärin virkkaamisen ja veistoluokan tasolla, kun nyt pitäisi luoda edellytyksiä menestyä globaalissa kilpailussa.
TIVIAN tavoitteena on rakentaa osaajat, liiketoiminnan ja julkisen sektorin yhdistävä verkosto järjestön satojen jäsenyhdistysten avulla.
Heleniuksen mielestä kilpailukyvyn parantaminen on käsitetty Suomessa koko lailla väärin. Pitääkö maailman sivistyneimmän kansan pidentää työpäiväänsä muutamalla minuutilla ja pihistää joka käänteessä kilpailukyvyn parantamiseksi.
– Täällä on satsattu liikaa hallinnolliseen puoleen, mikä vain hidastaa koulutuksen ja talouden modernisointia. Uutta luovat kilpailukykyrakenteet ovat jääneet kehittämättä.
Juttu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 11.8. Lehden voi tilata täältä .