Analyysi: Työmarkkinoiden levottomuus sataa SDP:n laariin
Oppositiopuolueiden kannatus nousi marraskuun mittauksissa hallituspuolueita suuremmaksi. Sosiaalidemokraatit hätyyttelee kärjessä olevaa keskustaa.
Vihreät on ohittanut Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto kurottelee jo sen viidettä sijaa.
Juha Sipilän (kesk.) hallituksen suosion nopea lasku on suorassa suhteessa sen aktiivisuuteen.
Hallitus aloitti sellaisella vauhdilla, että kaikkia asioita ei ehditty valmisteltu kunnolla. Monia esityksiä on jouduttu muuttaman ja perumaan.
Poliittisen prosessin hitauden vuoksi aloitetut projektit eivät ole vielä siirtyneet käytäntöön, mikä lisää kansalaisten epävarmuutta hallituksen kyvystä.
Se luo otollisen maaperän opposition kannatuksen nousulle. Mutta vain maaperän.
Järjestöt saivat tilaisuuden näyttää, pystyvätkö ne mukautumaan euroaikaan.
Hallituksen keskeisenä tavoitteena on talouden nostaminen velkakierteestä ja uusien työpaikkojen luominen.
Suurin syy hallituspuolueiden kannatuksen laskuun johtuu siitä, että urakasta iso osa laitettiin työmarkkinajärjestöjen tehtäväksi.
Hallituksella täytyi olla tiedossa, ettei sisäisen devalvaation tekeminen eli saavutetuista eduista luopuminen ole järjestöjen leipälaji.
Järjestöt saivat kuitenkin tilaisuuden näyttää, pystyvätkö ne mukautumaan euroaikaan.
Kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi ja investointien houkuttelemiseksi niiden piti sopia viiden prosentin yksikkötyökustannusten alentamisesta.
Kun neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta eivät muuten lähteneet matkaan, hallitus esitti kilpailukykypakettia, jonka oppositio nimesi heti pakkolakipaketiksi.
Työmarkkinajärjestöille tarjottu mahdollisuus vaihtoehtoisen listan kokoamisesta oli jo lähellä toteutua, mutta sitten se karahti kuljetusalan AKT:n ja työnantajien EK:n suhmurointiin.
SDP:n ja ammattiyhdistysliikkeen suhde on tiivis, ja kriittinen neuvotteluvaihe tarjosi puolueelle oivan tilaisuuden kannatuksensa nostamiseen. AKT oli otollinen kumppani torppaamaan neuvottelujen jatkuminen.
EK:n olisi kannattanut AKT:n yhteiskuntasopimuksesta vetäytymisestä huolimatta jatkaa neuvotteluja.
Jälkiviisautta tai ei, niin EK:n olisi kannattanut AKT:n yhteiskuntasopimuksesta vetäytymisestä huolimatta jatkaa neuvotteluja.
SAK:n ensi vuoden nollakorotustarjous palkkoihin happani maanantaina.
Onko hallituksen ”pakkolakipaketti” EK:lle niin paljon mieluisampi kuin nollakorotus ja työrauha, vai mistä on kysymys? Vuorineuvosten järjenjuoksu ei sivullisille ole vielä avautunut.
Ay-liike vaatii nyt pakkolakien valmistelun lopettamista. Yhtä innolla, jos ei innokkaamminkin, kuorossa laulaa SDP.
Yhteiskuntasopimuksen kaatumisen yhteydessä puolue ei sanonut poikkipuolista sanaa AKT:n toimista, vaan sysäsi syyn kokonaan EK:lle. Arvostelun vältteleminen kertonee yhteistyön tiiviydestä?
AKT:n osuutta syntipukkina on jo onnistuttu häivyttämään taustalle ja nyt pääkohde on ”pakkolakien” peruminen.
Ay-liike valmistelee jo tammikuulle erilaisia tempauksia hallitusta vastaan. Vaatimuksena on todennäköisesti hallituksen eroaminen.
SDP:n käsikirjoitukseen sopisi hyvin se, että torillinen ihmisiä heiluttaisi erosta vaativia julisteita. Mukana joukossa toivotaan olevan myös sellaisia hallituspuolueita äänestäneitä, joilta ”pakkolait” söisivät muutaman satasen vuodessa.
Järjestöjen laskelmissa menetyksiksi on saatu tuhansia euroja.
Lukuun on laskettu palkka lisääntyneestä työmäärästä ja jopa kymmenen sairauspäivän palkan menetyksistä. Verotuksen menetystä vähentävää vaikutusta ei tarkoitushakuisesti ole laskettu.
Raivon partaalle saatujen ihmisten vakuuttelu hallituksen hyvistä pyrkimyksistä lisäisi kiukkua entisestään. Kansankunnan yhteisiin talkoisiin osallistumisesta muistuttamiselle naurettaisiin.
Valtion velan väitettäisiin taittuvan elvytyksellä ja lisävelanotolla, eikä kukaan huomaisi yhtälön hataruutta.
Vaikka kaikki tietävät, ettei maata pelasteta lakkoilemalla, ammattiliitot on helppo ajaa niihin.
Jos yhteiskuntasopimusneuvotteluja ei aloiteta uudelleen, ensi syksyn työmarkkinakierroksesta tulee poikkeuksellisen levoton.
Vaikka kaikki tietävät, ettei maata pelasteta lakkoilemalla, ammattiliitot on helppo ajaa niihin. AKT:n lakkoherkkyys voi siirtyä käytännön toimiksi jo ennen syksyn sopimusneuvotteluja.
Levoton työmarkkinavuosi lisäisi entisestään oppositiopuolueiden ja erityisesti SDP:n kannatusta.
Se siitä vastuullisesta politiikasta.
