Analyysi: Natosta äänestetään vasta, kun kansan mielipide tiedetään

Suomessa tuskin käydään Nato-kansanäänestystä, jollei kansan kanta ole jo valmiiksi selvillä.

Päätelmä voi ehkä kuulostaa epäloogiselta, mutta logiikka on kirkas: kielteinen äänestystulos kaventaisi kiusallisesti Suomen turvallisuuspoliittista liikkumatilaa.

Kansan ilmaisema ei-kanta sitoisi päättäjien kädet pitkäksi aikaa ja veisi pohjan paljon puhutulta Nato-optiolta, jota Suomi on 1990-luvulta asti varannut itselleen.

– Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä, lukee nykyisen hallituksen ohjelmassa.

Suomen Nato-jäsenyyden kannattajat irvailevat kuitenkin usein optiolle, koska Suomi ei voi itse luvata sotilasliiton jäsenyyttä itselleen. Miten sillä siis voisi olla jäsenyysoptio?

Varaus hakea jäseneksi on kuitenkin ennen kaikkea Suomen ”Nato-kortti” Venäjään päin: Suomea ei kannata kohdella niin, että se katsoisi tarpeelliseksi hakea turvaa Natosta.

Venäjä kun karsastaa ajatusta Suomen ja Ruotsin liittymisestä sotilasliittoon, johon Itämeren kaikki eteläiset rantavaltiot jo kuuluvat.

Esimerkiksi tänä keväänä valmistuneessa Nato-selvityksessä optiota kuvaillaan keinona hallita ”vaikeasti ennustettavan Venäjän muodostamaa geopoliittista ongelmaa”.

Suomen ulkopoliittisen johdon kannalta kansanäänestyksen tulokseksi kelpaisi vain ”kyllä” Natolle.

Muuta tulosta ei kannata lähteä edes hakemaan, jollei Suomen suhdetta sekä länteen että itään aiota perusteellisesti muuttaa.

Kansanäänestyksen tarkoituksena ei siis olisi aloittaa keskustelua puhtaalta pöydältä ja kysyä kansalta neuvoa kannan muodostamisessa.

Päättäjillä pitäisi jo äänestystä suunniteltaessa olla selvä, yhteinen näkemys siitä, että sotilasliittoon hakeutuminen olisi Suomen etu ja että myös kansa olisi mahdollista saada uskomaan samoin. Toistaiseksi näin ei ole.

Mutta miksi ihmeessä edes järjestää äänestystä, jos kansan tukea jäsenyydelle pidettäisiin jo varmana? Edes perustuslaki ei sitä Suomessa edellytä.

Tärkeänä syynä olisi se, että ratkaisusta haluttaisiin mahdollisimman läpinäkyvä ja hyväksyttävä.

Kansan kantaa vastaan olisi vaikeampi niskuroida kuin jos päätöksen tekisivät poliitikot yksin – siitäkin huolimatta, että kansan valitsemien päättäjien oikeus ja velvollisuus on päättää myös kansakunnan isoista kysymyksistä.

Vaikka enemmistö suomalaisista kääntyisi Nato-jäsenyyden kannalle, kaikki tuskin koskaan.

Ratkaisu jakaisi kansaa mahdollisesti hyvinkin syvästi.

Sotilaallisesta liittoutumisesta mielensä pahoittaville voisi kuitenkin äänestyksen jälkeen vastata suomalaiseen tapaan: pulinat pois.

Kirjoittaja on STT:n uutispäätoimittaja