Analyysi: Keskusta ei voi pitää kotihoidontukea pyhänä lehmänä

Keskustelu kotihoidontuesta on kummallinen, säännöllisesti esiin pomppaava ikiliikkuja.

Tällä kertaa keskustelun aloitti Suomen Kuvalehti (30.9.), jonka artikkelissa ihmeteltiin sitä, kuinka keskustan tavoite nostaa työllisyyttä on ristiriidassa kotihoidontuen kanssa.

Virinnyt debatti on ollut vilkasta ja mustavalkoista. Jokaisella, oli omia lapsia tai ei, tuntuu olevan näkemys siihen, missä alle 3-vuotiaat on hyvä hoitaa.

Kotihoidontuki ei ole hyvä tai huono. Se on molempia, riippuen näkökulmasta.

Kotihoidontuki herättää poliittisia intohimoja.

Julkisuudessa tukea vaativat lopetettavaksi niin demarinuoret kuin kokoomusministerikin. Vastustajien mielestä yhteiskunnassa ei pitäisi olla rakenteita, jotka heikentävät lasten tasa-arvoisia mahdollisuuksia ja ylläpitävät naisten ja miesten välisiä palkka-, eläke- ja työuraeroja.

Etenkin keskustaa on syytetty mallin hyysäämisestä.

Miksi kotihoidontuki on kuitenkin edelleen voimissaan, jos se on läpeensä huono?

Keskustalla ei ollut hallituksessa yhtään paikkaa esimerkiksi vuosina 2011–2015 tai 1995–2003. Viime vaalikaudella sixpack-hallitus olisi halutessaan voinut heittää tuen romukoppaan.

Miksi kotihoidontuki on kuitenkin edelleen voimissaan, jos se on läpeensä huono?

Kotihoidontukea käyttää jossain vaiheessa 90 prosenttia kaikista perheistä.

Ajatuspaja e2:n viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat nihkeitä kotihoidontuen muuttamiselle.

Tuki on siis sekä käytetty että pidetty, mutta toisaalta perheillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa, jos eivät halua viedä lasta hoitoon alle vuoden ikäisenä.

Tuleva perheministeri Annika Saarikko (kesk.) huomauttaa Facebookissa, että kotihoidontukea ei voisi noin vain lakkauttaa – ei ainakaan jos tilalle ei tulisi mitään muuta.

Tuen poistaminen tarkoittaisi ruuhkia päivähoitoon ja kunnille kestämätöntä menoerää. Yhden lapsen päivähoito maksaa vuosittain noin 10 000 euroa ja alle 3-vuotiaiden kohdalla summa on vielä selvästi suurempi.

Saarikko haluaisikin laajentaa keskustelun näkökulmaa. Kotiäideistä on helppo puhua, mutta se vie asian sivuraiteille.

Perhevapaat kaipaavat remonttia. Yksittäisen etuuden eli kotihoidontuen romuttaminen lyhytnäköisesti ei olisi kuitenkaan mikään ratkaisu.

Myös nykyinen perheministeri Juha Rehula (kesk.) painotti Suomenmaan haastattelussa (4.10.), että nykyhallitus ei valmistele kotihoidontukeen muutoksia, mutta muiden perhevapaiden uudistamisesta käydään keskusteluja sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan (ps.) kanssa.

Keskustassa on mietitty pienessä epävirallisessa perhepoliittisessa ryhmässä uutta perhevapaamallia.

Saarikon mukaan lähtökohtana pitää olla ansiosidonnaisten tukien kasvattaminen, isien vapaiden ja joustojen lisääminen. Perhevapaita pitäisi pystyä käyttämään yhtä aikaa nykyistä enemmän ja aina siihen saakka, kunnes taaperosta on kasvanut koululainen.

Saarikko kannustaisi perheitä nykyistä enemmän osa-aikatyöhön ja joustavan hoitorahan käyttöön. Se on etuus, jota nyt alikäytetään.

– Tavoitteena tulee mielestäni olla alle 2-vuotiaan lapsen kotihoidon parempi mahdollistaminen molemmille vanhemmille, Saarikko kiteyttää.

Uudistuspohdintojen rinnalla keskustassa elää vahvana halu puolustaa kotihoidontukea, pidetäänhän sitä puolueen luomuksena.

Monilla konkareilla on muistissa 1980-luvun taistelu. Silloin demarit halusivat kunnille velvoitteen tarjota päivähoito kaikille lapsille, mutta keskusta piti ratkaisua liian kalliina.

Niinpä muovattiin kotihoidontuki korvaukseksi siitä, ettei lapsi ole kunnallisessa päivähoidossa. Myös ministeri Rehula perusteli kotihoidontuen tarpeellisuutta osana päivähoitojärjestelmää.

Vaikka historia onkin muistissa, keskustan ei pidä hirttäytyä malliin. Kotihoidontukeakaan ei pidä pitää pyhänä lehmänä.

Vastaako kotihoidontuki enää tämän päivän tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla? Jos järjestelmä luotaisiin nyt, haluaisiko keskustakaan vastaavaa?

Otetaanpa vaikka tasa-arvonäkökulma. Kun mallia luotiin kolmekymmentä vuotta sitten, isien osallisuudesta ei edes puhuttu. Kotihoidontuessa on toki valinnanmahdollisuus ja sitä voi käyttää isäkin, mutta käytännössä tuella oleva isä on harvinaisuus.

Moni näkee kotihoidontuen äitien loukkona ja sitä puolustavan keskustan sovinistisena puolueena – mielikuvaa vahvistaa sekin, että kotihoidontukea puolusti nytkin äänekkäimmin perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini.

Tämä lienee yksi syy siihen, miksi keskustan kannatus on heikko nuorten, koulutettujen naisten keskuudessa.

Vastaako kotihoidontuki enää tämän päivän tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla?

Mitään suurta perhevapaaremonttia ei enää tällä vaalikaudella ole tulossa. Saarikon mukaan realistisempaa on tähyillä vaalikauteen 2019–2024.

Kuluva vaalikausi on tulevan ministerin mielestä järkevää käyttää hyvään ja perusteelliseen valmistelutyöhön.

Pitää myös muistaa, että asia ei ole vain poliitikkojen käsissä. Vanhempainvapaajärjestelmän rahoitus on Suomessa kolmikantainen malli.

Ilahduttavaa toki on, että jopa SAK julkaisi jo oman perhevapaamallinsa – varsin joustavan ja edistyksellisen sellaisen. Jos SAK on saanut päivitettyä mallinsa 2000-luvulle, syytä olisi myös Suomen suurimman puolueen.