Analyysi: Herrojen palkkamopo karkasi pahimpaan mahdolliseen aikaan
Finnairin toimitusjohtajan Pekka Vauramon 130 000 euron vuosittainen lisäeläkemaksu ei olisi voinut tulla julki kriittisemmällä hetkellä. Liitot valmistautuvat parhaillaan syksyn palkkaneuvotteluihin, ja herrojen porsastelu lisää siellä palkkavaatimuksia.
Suomen talous on saatu pitkän taantuman jälkeen hyvään nousuun, ja ylisuuriksi mitoitetut palkankorotukset kääntäisivät talouden helposti alamäkeen.
Vauramon palkitseminen nostaa työntekijäpuolen kateutta ja kiukkua, ja ne ovat huonoja kumppaneita neuvotteluissa.
Vaikka talouden uusi notkahtaminen osuisikin pahiten omaan nilkkaan lisääntyvänä työttömyytenä ja kurimuksena, halu näyttää vastapuolelle eli työantajille voi hämärtää kokonaiskuvaa neuvottelijoiden silmissä.
Vauramon lisäeläkkeellä on sekin vaikutus neuvotteluihin, että se vie työnantajaliittojen painoarvoa. Niiden on vaikea perustella kohtuullisia korotuksia, jos omaa joukkoa palkitaan kohtuuttomasti.
Finnairin hallituksen näköalattomuutta tilanteessa pahentaa se, että samaan aikaan kuin eläkemaksusta päätettiin, muun henkilökunnan etuuksia leikattiin. Leikkauksia perusteltiin kilpailukyvyn parantamisella.
Samaan aikaan kuin eläkemaksusta päätettiin, muun henkilökunnan etuuksia leikattiin.
Valtion omistajaohjauksesta vastaava elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) on tarttunut tomerasti Vauramon eläkemaksuihin, mutta niiden perumisesta hän ei voi päättää. Asia on Finnairin hallituksen ratkaistavissa.
Yhtiön hallituksen syntilistaa pahentaa se, että eläkemaksuilla palkitseminen on suurimman omistajan eli valtion ohjeiden vastainen. Onkin oletettavaa, että seuraavassa yhtiökokouksessa hallituksen kokoonpano vaihtuu.
Perattavaa Lintilällä riittää muissakin valtionyhtiöissä, sillä Finnairia suurempia eläkemaksuja pulittavat ainakin Neste ja Fortum.
Helsingin Sanomien (10.8) laskelmien mukaan Nesteen toimitusjohtajalle Matti Lievoselle kymmenessä vuodessa maksettu lisäeläke on niin suuri, että keskituloisen suomalaisen pitäisi työskennellä 140 vuotta kerätäkseen saman summan.
Eläkemaksun päälle Lievoselle tipahtaa muheva palkka, bonukset ja muut luontaisedut.
Liittojen palkkaneuvotteluissa puhutaan korkeintaan muutamien kymppien korotuksista kuukaudessa. Muutamana edeltävänä vuotena on menty nollalinjalla tai hyvin vaatimattomilla korotuksilla.
Vauramon, Lievosen ja kumppaneiden älyttömillä palkoilla ja palkitsemisilla ei kansantaloudellisesti ole suurtakaan merkitystä.
Ne kuitenkin lisäävät katkeruutta ja kateutta, mikä voi heikentää yritysten henkilökunnan työmotivaatiota. Heidän aiheellinen kysymyksensä on, että olemmeko samassa veneessä?
Palkkaneuvotteluihin valmistautuvissa liitoissa kannattaa pitää mielessä, ettei suuri omaisuus välttämättä lisää onnellisuutta. Hevoseton mies on usein se huolettomin ja onnellisin.