Analyysi: Hallitusten sekava kierre uhkaa jatkua
Puolueiden kannattajien yhteiset tavoitteet ovat hukassa, selviää tänään julkaistusta Ajatuspaja e2:n Miksi hallitukset kompuroivat -tutkimuksesta.
Samalla äänestäjien toiveet on hyvin vaikea sovittaa yhteen kaikissa enemmistöhallituksissa.
Ristiriidoista syntyy tilanteita, joissa päätöksiä veivataan tai niitä ei synny lainkaan.
Kun Sipilä kokosi hallituksensa vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan, monen kannattajan toiveet olivat korkealla: tämä hallitus olisi yhtenäinen ja saisi päätöksiä aikaan.
Ajatus yhtenäisyydestä saa osittain tukea valtiotieteiden tohtoreiden Ville Pitkäsen ja Jussi Westisen kirjoittamasta tutkimuksesta.
Keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kannattajia yhdistää oikeistokonservatiivisuus.
Kokoomus on eduskunnan oikeistolaisin puolue ja perussuomalaiset tulevat heti toisena. Myös suurin osa (68 prosenttia) keskustan kannattajista mieltää kuuluvansa oikeistoon.
Arvokonservatiiveina itseään pitää 55 prosenttia perussuomalaisista, 45 prosenttia keskustalaisista ja 44 prosenttia kokoomuslaisista.
Oppositiossa taas istuvat kaikki vasemmistolaiset puolueet, joiden kannattajista valtaosa mieltää itsensä arvoliberaaleiksi.
Puolueet sijoittuvat vasemmisto-oikeisto-akselille selkeämmin kuin kertaakaan sitten 1990-luvun alun.
Kokonaisuutena puolueet sijoittuvat vasemmisto-oikeisto-akselille selkeämmin kuin kertaakaan sitten 1990-luvun alun. Käytännön politiikassa asetelma ei näy, sillä asiakysymykset hajottavat rintamia.
Ajatuspaja e2 tarkasteli tutkimuksessaan 20 asiakysymystä. Vain kolmesta niistä hallituspuolueiden kannattajilla on yhtenäinen näkemys.
Puolueet tukevat leikkauksia ja vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa sekä katsovat, että Suomella on jo nyt riittävä rooli globaalien ongelmien ratkaisemisessa.
Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten kannattajat ovat erimielisiä esimerkiksi EU-politiikasta, Venäjä-suhteista ja maahanmuutosta. Vuoden 2015 eduskuntavaalitutkimus osoitti jo aiemmin, että hallitusrintamaa hajottavat näkemykset muun muassa aluepolitiikasta ja työurien pidentämisestä.
Eripuraisuus ei ole vain hallituksen ongelma, sillä tutkimuksen mukaan sama vaiva nakertaa oppositiota.
– Hallituksen leikkauspolitiikan vastustaminen on ainoa asia, joka selkeästi yhdistää pääoppositiopuolueiden kannattajia, tutkija Westinen toteaa.
Hallituksen toimintakykyyn vaikuttavat puolueiden ideologiset erot ja tavoitteet, yleinen ilmapiiri ja johtavien poliitikkojen henkilökohtaiset suhteet.
Vaikka hallitus toteuttaa yhteistä ohjelmaansa, puolueiden on pidettävä esillä itsellään tärkeitä poliittisia kysymyksiä. Kannattajia halutaan miellyttää.
Yksi syy hallitusten hankaluuksiin on suomalaisen puoluejärjestelmän pirstaloituminen 2000-luvulla. Aiemmin hallitukset muodostettiin lähes poikkeuksetta kahden suurimman ja yhden apupuolueen varaan.
Perussuomalaisten nousu haastoi kuvion. On vaivalloisempaa sovittaa yhteen monen puolueen näkemykset kuin kahden.
On vaivalloisempaa sovittaa yhteen monen puolueen näkemykset kuin kahden.
Poliittinen liima puolueiden välillä näyttää siis olevan lopussa.
Samalla puolueiden sisällä paineita aiheuttaa se, että kannattajien kynnys vaihtaa leiriä on madaltanut. Moni äänestäjä on turhautunut politiikkaan.
Mitä nyt pitäisi tehdä? Miten liimatuubiin saadaan täytettä?
Pitkänen ja Westinen esittävät, että puolueiden täytyisi ilmoittaa nykyistä selkeämmin ennen vaaleja, mistä kysymyksistä ne eivät ole valmiita tinkimään. Samoin pitäisi kertoa, minkä puolueen kanssa ei lähdetä hallitusyhteistyöhön.
Tutkijat penäävät puolueilta kunnollisia visioita yhteiskunnan suunnasta. Tulevaisuuden näkemykseksi ei kuitenkaan riitä esimerkiksi työllisyyden ja talouden kohentaminen, koska kaikki ovat siitä samaa mieltä.
– Jos yhteisten visioiden aika on ohi, puoluepolitiikan sekava kierre jatkuu, tutkimus varoittaa.
Sanat on syytä ottaa puolueissa vakavasti. Demokratian kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että politiikot kykenevät tekemään päätöksiä – ja että suomalaiset uskovat politiikkaan.