Analyysi: Hallituksen kunnianhimoista sähköautotavoitetta ei ole mahdotonta saavuttaa

Juha Sipilän (kesk.) hallituksen viime viikolla hyväksymä energia- ja ilmastostrategia paalutti kunnianhimoiset askelmerkit: vuonna 2030 Suomen liikenteen kasvihuonekaasupäästöt saavat olla enintään puolet vuoden 2005 päästöistä.

Sähköautojen määrän pitäisi samassa ajassa nousta 250 000:een. Määrä kuulostaa isolta, mutta ei ole edes kymmentä prosenttia kaikista Suomen liikenteessä nyt olevista autoista.

Muutos olisi silti melkoinen, sillä sähköhoppia hyristelee maamme teillä nyt vain tuhatkunta.

Suomessa myydään vuosittain hiukan yli 100 000 autoa. Joka viidennen myydyn uuden auton pitäisi siis seuraavan kolmentoista vuoden ajan olla sähköauto, jotta päämäärään päästäisiin.

Tavoite voi tuntua kaukaiselta haaveilulta, mutta ei tarkemmin mietittynä ole lainkaan mahdoton.

Suomessa on nimittäin yli 600 000 kotia, joissa on vähintään kaksi autoa. Moni on jo nyt halukas korvaamaan perheen kakkosajokin sähköautolla.

Valtaosa suomalaisten ajamista matkoista on hyvin lyhyitä, ja niiden huristelemiseen sähköautojen akut riittävät mainiosti. Polttomoottorit pysyvät vielä pitkään lyömättöminä pidemmillä lomareissuilla, maaseudulla sekä pohjoisen kylmissä olosuhteissa.

Saksa tukee uusien sähköautojen ostajia 4 000 euron tuella. Liikenneministeriön työryhmä ehdotti samaa Suomeenkin, mutta asiasta päätetään vasta huhtikuun kehysriihessä.

Energia- ja ilmastostrategiassa kuitenkin lupaillaan, että ”vähäpäästöisten autojen yleistymistä tulisi edistää uudella, määräaikaisella riskituella, jonka arvioitu vuotuinen määrä lähivuosina olisi 25 milj. euroa”.

Summasta riittäisi vuosittain tukea 6 250 sähköauton hankintaan. Se ei tekisi ihmeitä, mutta auttaisi potkimaan muutosta käyntiin. Päätös tuesta kannattaa tehdä ripeästi, sillä sähköautojen kauppa käy jähmeästi asian selviämiseen asti.

Suomessa sähköautojen hankintaan kannustetaan tosin jo nyt verotuksen avulla. 28 000 euron bensiini-Toyotan hinnassa on autoveroa yli 6 000 euroa, mutta 37 000 euron sähkö-Nissanin hankkija pulittaa valtiolle vain 1 500 euroa. Veroedusta huolimatta autojen hintaero on sievoinen.

Verohyötyä sähköautoilijoille tulee myös siitä, että sähköä verotetaan huomattavasti kevyemmin kuin bensiiniä ja dieseliä. Sähköautojen yleistyminen johtaakin verotuottojen kuihtumiseen.

Edullisesta liikkumisesta nauttivien sähköautoilijoiden ilo loppunee viimeistään silloin, kun poliitikot ratkaisevat ongelman ottamalla käyttöön kilometriperusteisen veron.

On käsittämätöntä, että uusiin kerrostaloihin ei vieläkään tehdä latauspisteitä jo rakennusvaiheessa.

Sähköautojen hankkimisen pullonkaula on latausasemien puute. On käsittämätöntä, että uusiin kerrostaloihin ei vieläkään tehdä latauspisteitä jo rakennusvaiheessa, vaikka se olisi silloin järkevintä.

Olisiko 25 miljoonan euron vuotuisesta porkkanasta enemmän hyötyä, jos sitä annettaisiin autojen sijaan latausasemien hankkimiseen? Summalla saisi niitä tuhansia.

Liikenneministeri Anne Bernerin (kesk.) mukaan tämä on mahdollista.

– Kaikki yksittäiset toimenpiteet ovat vielä avoinna. Olemme käynnistäneet ministeriössä tarkempien toimenpiteiden arvioinnin. Mahdollisia toimia ja niiden yhdistelmiä on monia, joten vaikuttavuusarviot on tehtävä huolella, Berner sanoo Suomenmaalle.

Valtio voisi myös itse rakentaa rahoilla kattavan sähkölatausverkoston. Todennäköisempää kuitenkin on, että tuki kohdennetaan suoraan sähköauton ostajille, sillä Berner on aiemmin todennut, että julkiset latauspisteet rakennetaan pääsääntöisesti markkinaehtoisesti.

Onpa tukea luvassa tai ei, markkinoilla varaudutaan jo sähköautobuumin alkamiseen. Finanssikonserni OP on ryhtynyt vuokraamaan kuluttajille sähköautoja kiinteällä kuukausihinnalla, mikä madaltaa kuluttajien kynnystä sijoittaa uuteen teknologiaan.

Olisiko tuesta enemmän hyötyä, jos sitä annettaisiin autojen sijaan latausasemien hankkimiseen?

Liikennepäästöjen puolittamiseen ei päästä millään yksittäisellä patenttiratkaisulla, vaan käyttöön on otettava kaikki mahdolliset konstit. Siksi sähköautot ovat vain pieni osa kokonaisuutta.

Hallituksen tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä biopolttoaineen osuus kaikesta tieliikennepolttoaineesta nostetaan 30 prosenttiin. Tällä vähennetään erityisesti tavaraliikenteen päästöjä, sillä kuorma-autot eivät muutu sähkökäyttöisiksi vuosikymmeniin.

Vaikka iso osa biopolttoaineesta valmistetaan jätteistä ja tähteistä, on uudistuksella silti hintansa. Dieselpolttoainelitran arvioidaan kallistuvan 33 senttiä.

Kustannuksista murehtivia saattaa lohduttaa se, että täällä kehitettäville biopolttoaineille riittää kysyntää maailmalla erityisesti lento- ja laivaliikenteessä. Suomalaisille voikin vielä avautua merkittäviä vientimahdollisuuksia.