Analyysi: Brontosauruksen jäähyväiset – miten käy Timo Soinin poliittisen perinnön?

Suomalaisessa politiikassa hyvästellään taas yksi aikakausi.

Kun perussuomalaisia kaksi vuosikymmentä johtanut Timo Soini jättää jäähyväiset puoluekokouksessa Jyväskylässä, kokoussalissa moni silmäkulma kostuu. Samalla moni pohtii, kuinka puolueen hänen jälkeensä oikein käy.

Soini on omassa puolueessaan sellainen dinosaurus, että tyhjiön täyttäminen ei välttämättä suju ongelmitta. Edeltäjäpuolue SMP sortui aikanaan maan tasalle sisäisen riitelyn seurauksena. Toistaako historia itseään?

Se, millainen perinnönjako perussuomalaisissa on edessä, riippuu ainakin lyhyellä tähtäimellä puoluekokouksen isosta valinnasta: pystyykö puolue-eliitin suosikki Sampo Terho kukistamaan maahanmuuttovastaisten palvoman Jussi Halla-ahon?

Halla-aho on perussuomalaisten syvissä riveissä ilman muuta Terhoa suositumpi. Kohu lehtolapsesta voi horjuttaa omaperäisen poliitikon kannatusta hieman, mutta tuskin olennaisesti.

Hämärän peitossa on kuitenkin, kuinka paljon Halla-ahon kannattajia kokouspaikalle Jyväskylään lopulta saapuu. Paljon heitä joka tapauksessa on, mutta kohupoliitikon ilmeinen heikko kohta kisassa on se, ettei hän halua ministeriksi.

Moni valitsija saattaa pohtia viime hetkeen tosissaan, voisiko puolueen ja hallitustyöskentelyn johtamisesta Brysselistä käsin nettivideoiden ja blogien avulla ylipäätään tulla mitään.

Halla-aho on antanut ymmärtää myös häätävänsä Soinin hallituksesta rivimieheksi, mikä sekin voi olla monelle liikaa.

Moni on veikannut, että Juha Sipilän (kesk.) hallituksen päivät ovat luetut, jos Halla-aho tulee valituksi: joko hallituksesta lähtee perussuomalaiset tai sitten lähtee kokoomus.

Kävi puoluekokouksessa niin tai näin, Soini jää vähintään oppi-isänsä Veikko Vennamon mittaisena hahmona suomalaiseen poliittiseen historiaan, tuloksilla mitattuna selvästi isompanakin.

Kymmenien kansanedustajien poliittisen liikkeen luominen vanhan SMP:n raunioilta ja vakiintuneen ”kolmipuoluejärjestelmän” murtaminen oli temppu, jota ei pidetty aikanaan mahdollisena.

Kuuluisa vuoden 2011 jytky perustui Soinin henkilökohtaiseen karismaan ja populistitaitoihin, Kreikan ja muiden euromaiden kriiseihin, maahanmuuttovastaisuuden nousuun ja muita puolueita viime vuosikymmenen lopulla ryvettäneeseen vaalirahajupakkaan.

Soini joutui kasvattamaan kerralla ”liian suureksi” kasvaneita perussuomalaisia hallitusvastuuseen kokonaisen vaalikauden. Hallitusohjelmaan sitoutumisessa ei olekaan ollut juuri huomautettavaa. Sana ja hermo on toistaiseksi pitänyt kannatuskadosta huolimatta.

Perussuomalaisen imperiumin rakentaminen ei Soiniltakaan onnistunut täysin omin avuin. Siinä hän tarvitsi sekä SMP-konkari Raimo Vistbackaa, Helsingin lähiöiden sankaria Tony Halmetta että Halla-ahoa maahanmuuttovastaisine opetuslapsineen.

Jokseenkin traagista olisi, jos Soini joutuisi jättämään puolueensa ja poliittisen perintönsä Halla-ahon käsiin, kasvatettuaan vuosia niin sanotusti kyytä povellaan. On epäilty, että tällöin edessä olisi puolueen nahanluonti ruotsidemokraattien kaltaiseksi hallituskelvottomaksi äärioikeistopuolueeksi.

Soinin omaan olemukseen ja persoonaan puolueen raskas rakennustyö on jättänyt jälkiä. Vertaukset äreään vanhaan Vennamoon eivät välttämättä ole kaukaa haettuja.

Paras terä puoluejohtajana taisi hiipua viime eduskuntavaaleihin ja hallitusneuvotteluihin. Houkutus tarttua mieluisaan ulkoministerin salkkuun raskaan valtiovarainministerin salkun sijaan vei voiton. Maailmalla kierrellessä puolueen ja hallitustyöskentelyn johtaminen on jäänyt vähemmälle.

Jos puoluekokous valitsee Terhon, Soini saanee jatkaa ulkoministerinä. Ura jatkunee ulkoasiainhallinnon palveluksessa ministeripostin jälkeenkin, mahdollisesti Brittein saarilla.

Ulkoministeriön käytäviltä kuiskutellaan, että Soinille olisi hahmoteltu jo piirustukset kahdeksan vuoden diplomaattiuralle. Niiden mukaan Soinista tulisi suurlähettiläs brexit-Britanniaan, kun tehtävä parin vuoden päästä vapautuu.

Lontoon-vuosien jälkeen lähettiläsura päättyisi Soinille henkilökohtaisesti läheisessä Irlannissa, jossa hän saavuttaisi eläköitymisiän.