Vihreä aalto ja Vihreä liitto
Television Uutisvuodossa kansaa nauratettiin: 160 merkin twiittiin hyvin mahtuvia listoja ovat ainakin vihreiden estämät ydinvoimahankkeet ja keskustan kaupunkipoliittinen ohjelma.
Taas meitä niin väärin kohdeltiin!
Vihreät eivät tosiaankaan ole kyenneet estämään ydinvoiman lisärakentamista. Mutta keskustan kaupunkipoliittista ohjelmaa löytyy ihan netistäkin.
Täsmälleen tuo otsikko on keskustanuorilla ja keskustaopiskelijoilla. Tietysti jokaisessa kaupungissa on laadittu oma ohjelma.
Koko puolueen kaupunkipoliittista linjausta löytyy muun muassa asumispolitiikan linjapaperista. Sen mukaan viheralueet ja puistot ovat kaupungin henkireikiä, joiden monimuotoisuutta on lisättävä vähentämisen sijaan.
”Esimerkiksi Helsinkiin kuuluvat kaikkien helsinkiläisten käytössä oleva Keskuspuisto ja muut viheralueet. Nykyistä luonnonläheisempi Helsinki voi olla yksi niistä vahvuuksista, joilla meidän suomalaisten yhteinen pääkaupunki kilpailee muiden kansainvälisten metropolien kanssa.”
Paperissa linjataan, että kohtuuhintaisia asuntoja tarvitaan kaikkialla, mutta huutava pula niistä on kasvukeskuksissa.
Asumisen kalleus voi olla ihmisen työllistymisen esteenä tai johtaa kaupunginosien eriarvoistumiseen. Tähän Suomella ei ole varaa.
Tarvitaan niin vuokra-, omistus- kuin asumisoikeusasuntoja sekä osaomistusta ja esimerkiksi uudistuvaa osuuskunta-asumista.
Keskusta haluaa edistää asuntopolitiikassa kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja, kuten puurakentamisen tuntuvaa lisäämistä.
Asuntopolitiikalla on tuettava sekä taloudellisesti, sosiaalisesti että ympäristön kannalta kestävää kaupunkikehitystä.
Pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys, perus- ja lähipalvelujen heikkeneminen, kohtuuhintaisten asuntojen pula, eriarvoistuminen ja muut kärjistyneet ongelmat etenkin Suomen suurimmissa kaupungeissa ovat seurausta epäonnistuneesta kaupunkipolitiikasta.
Voisi kuvitella, että tuon kaiken voisivat myös vihreät allekirjoittaa. Ja keskustasta on aina löytynyt paljon ydinvoiman vastustajia.
Siitä huolimatta – vai siksikö juuri? – puolueiden suhde on niin traumaattinen.
Kannoin aikoinaan Vihreä aalto -rintanappia, vaikka en keskustanuorten toimintaan osallistunut.
Samaan aikaan kaveripiirissä oli niitä, jotka luonnonsuojeluyhdistysten kautta päätyivät Vihreään liittoon.
Kauan sitten olin ensi kertaa Keskustan Lehtimiesten seminaarissa, jossa yhtenä aiheena oli luonnonsuojelu.
Metsätalouteen ja -teollisuuteen hyvin perehtyneet toimittajasedät jyräsivät keskustelussa sen hontelon nuorukaisen, joka oli kutsuttu paikalle valaisemaan keskustanuorten näkökulmaa.
Jälkeenpäin on sanottu, että erillistä vihreää puoluetta ei olisi edes syntynyt, jos keskustassa olisi herkemmällä korvalla kuunneltu omaa nuorisoa.
Pohjois-Pohjanmaalla kerrottiin, että Erkki ”Susi-” Pulliainenkin olisi alunperin mielinyt keskustan kansanedustajaehdokkaaksi.
En tiedä, pitääkö kumpikaan väite paikkaansa. Ehkä ei. Ehkä.
Mutta jostain sekin kertoo, että näin väitetään.