Suurimmat rikokset huomataan jälkeenpäin
Braunhilde Pomsel, 105, oli yksi natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbelsin sihteereistä.
Tuoreessa saksalaisdokumentissa A German Life Pomsel kieltää olleensa osavastuussa natsien hirmuteoista. Hän sanoo, ettei tiennyt kaasukammioista eikä krematorioista.
– Tiesimme, että Buchenwald oli olemassa, mutta uskoimme sen olleen rangaistuslaitos. Tiesimme, että se oli leiri. Tiesimme, että juutalaisia meni sinne, Pomsel sanoo dokumentissa Ilta-Sanomien mukaan.
Pomsel oli vuonna 1943 paikalla Berliinin Urheilupalatsissa, jossa Goebbels julisti puheessaan totaalisen sodan Saksan vihollisille.
– En edes käsittänyt, mistä puheessa oli kyse. En vain kuunnellut, koska se ei kiinnostanut minua, hän sanoo.
Samaa ovat sanoneet muutkin Pomselin aikalaiset.
Juutalaiset katosivat naapurustosta yksi toisensa jälkeen, mutta kenenkään mieleen ei juolahtanut pohtia, minne.
Tuhoamisleirien krematorioista leijaileva tuhka ja makea savu eivät kiinnostaneet lähikaupunkien asukkaita.
Kaikki katsoivat pois. Ajatteleminen olisi ollut vaivalloista, tietäminen olisi vienyt mielenrauhan. Helpompaa oli olla ottamatta selvää.
Natsien hirmuteot olivat kammottavan isoja ja läpäisivät koko yhteiskunnan.
Kun rikos on riittävän iso, sitä voi, paradoksaalista kyllä, olla vaikeaa huomata. Jopa sivistyneet ihmiset alkavat ennen pitkää pitää mitä hirveimpiä asioita täysin normaaleina.
Orjuus oli Yhdysvaltain etelävaltioissa luonnollinen asiaintila, siirtomaavalloissa puolestaan pidettiin alkuperäiskansojen rosvoamista täysin oikeutettuna.
Voisiko mitään vastaavaa olla meneillään myös nykyään?
Uutisotsikot tältä vuodelta ovat karuja: Ilmastonmuutoksen haamuraja rikki: ”paluuta ei ole” (Kauppalehti 18.6.). Ikirouta sulaa hälyttävää tahtia (Iltalehti 4.6.). Maapallon ilmasto lämpenee nyt rajusti – tutkija: ”turvaraja” jo lähellä (Yle 22.5.). Merenpinnan nousu hävittänyt ainakin viisi saarta Tyynellämerellä (Yle 7.5.). Grönlannin valtava jäätikkö alkoi sulaa etuajassa (Iltalehti 16.4.).
Käynnissä on kehitys, jonka seurauksia emme tiedä. Harva asiantuntija kuitenkaan uskoo, että odotettavissa on mitään hyvää.
Kansainvälinen tiedeyhteisö on käytännössä yksimielinen siitä, että ilmastonmuutoksen taustalla on ihmisen toiminta. Siis piittaamattomuus ja ahneus.
Jos ennusteet käyvät toteen, ilmaston lämpeneminen aiheuttaa kuivuutta, nälänhätää ja kodittomuutta.
Massiiviset pakolaisaallot kärjistävät kansainvälistä politiikkaa. Hupenevista luonnonvaroista kamppailevien valtioiden välille syntyy sotia.
Kun meitä aikanaan vanhuksina haastatellaan ja meiltä kysytään, miksi rosvosimme jälkipolvien elinmahdollisuudet, mitä vastaamme?
Emme tienneet? Emme ajatelleet? Emme olleet vastuussa?
Sanommeko jopa näin:
– En edes käsittänyt, mistä uutisissa oli kyse. En vain kuunnellut, koska se ei kiinnostanut minua.