Lahonneet kottaraispöntöt
Vieläkö joku muistaa, kuinka ennen keväisin koulujen veistoluokissa nikkaroitiin kottaraispönttöjä?
Vielä 1970-luvulla Pohjois-Savon maaseudulla pöntöille oli kysyntää, sillä kottaraisia oli vaikka kuinka paljon. Jokaiseen pönttöön ilmaantui pesivä pari, ja kottaraisen liverrys ja rääkäisyt kuuluivat olennaisesti kotipihan äänimaisemaan.
Joskus 1980-luvun alkuvuosina tapahtui iso muutos. Kottaraiset vähenivät, ja jonakin keväänä pöntöt jäivät tyhjiksi. Niin kävi myös seuraavana vuonna ja kaikkina senkin jälkeen.
Vanhat pöntötkin ovat lahonneet ja maatuneet aikaa sitten. En tiedä, kuinka monta varsinaista kottaraispönttöä Ylen miljoonan pöntön kampanjassa tehtiin, mutta jos niitä oli, useimmat lienevät jääneet jonkun muun lajin asuttamiksi.
Kottaraista suosivat aikanaan peltoviljelyn yleistyminen ja karjan peltolaidunnus.
Huippuvuosina pesiviä pareja oli Suomessa noin 200 000. Kulta-aikoina nähtiin etelärannikolla syksyisin jopa 20 000 linnun muuttoparvia.
Alamäki alkoi 1970-luvun puolivälissä, ja pesivä kanta hupeni 15 vuodessa peräti 80–90 prosenttia. Kottaraiskatoon etsittiin ensin syitä Länsi-Euroopan talvehtimisalueilta, joissa niitä on hävitetty massoittain muun muassa myrkyttämällä aiheuttamiensa tuhojen vuoksi.
Suomessa kadon suurin syy oli kuitenkin ilmeisesti maatalousympäristön muuttuminen. Kun laiduntalous väheni, kottaraisilta hävisivät ruokailupaikat. Myös hyönteismyrkyillä on ollut osuutensa.
Kottarainen ei ole ainoa hurjasti taantunut laji. Myös toinen ihmisen muovaaman kulttuuriympäristön asukki, varpunen, on kadonnut erityisesti maaseudulta.
Vielä vuonna 2010 kaikille tuttu tirskuttaja luokiteltiin elinvoimaiseksi lajiksi. Nyt se luetaan vaarantuneeksi lajiksi, jolla on suuri uhka hävitä luonnosta jopa muutamassa vuosikymmenessä.
Sekä kottaraisen että varpusen dramaattisen vähenemisen taustalla on sama perussyy.
Kun maaseutu tyhjenee ihmisistä ja heidän elämänmuodostaan kaupunkeihin, kulttuuriympäristöstä riippuvaiset linnutkin häviävät tai joutuvat lopulta muuttamaan perässä.
Sopeutuminen ei ole aina helppoa, sillä ilmastonmuutoksellakin on dramaattisia vaikutuksia lintukantoihin. Kun pesinnälle tärkeä kesäkuu on muuttunut entistä koleammaksi ja epävakaisemmaksi, kannat voivat romahtaa nopeasti.
Turhan monta hiljaista kevättä on jo nähty.
Maailmanlaajuisesti kottaraisellakaan ei ole tosin hätää, sillä ihmisen aikanaan Uuteen maailmaankin viemänä se on ehkä maailman levinnein lintu.
Helsinginkin puistoissa yksittäisiä kottaraisia näkee vielä. Työmatkani varrella Töölönlahden lehmusten koloissa on pesiäkin.
Parinkin hohtavahöyhenisen livertäjän näkeminen tuo muistoja ja ilahduttaa aina enemmän kuin vaikkapa lauma valkoposkihanhia.
Ihan sympaattisia kaakattajia ovat nekin, mutta aivan väärässä ympäristössä Finlandia-talon edustalla tepastellessaan.