Keskusta sai koneensa käyntiin
Tiedättehän tunteen, kun pihavarastossa ilman huoltoa talvehtinutta ruohonkeritsintä vedellään keväällä käyntiin. Mykkää nykimistä, jossa ensin tulee hiki ja sitten kiukku. Bensa on vesittynyttä, ilmanputsari täynnä jaskaa ja tulpassa irvistää menneen kesän nokipiikki. Aina niin luotettava ystävä tekisi mieli käydä vaihtamassa johonkin halpamarketin tarjoukseen.
Samoilla fiiliksillä on tullut katseltua kepun hallitustaipaleen alkua. Vähän on porukalla jääty räystään alle odottelemaan, josko se tästä vartoomalla tokenisi.
Repivän puoluekokouksen jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että huoltotoimenpiteitä on suoritettu. Keskustan kone alkaa vähitellen käynnistyä. Puolue on ainakin päässyt riittävästi ääneen ja alkanut saada omia aloitteitaan valmisteluun – tai ainakin keskusteluun.
Jonkinlainen käännekohta oli Matti Vanhasen paluu hallitukseen. Jos moni oli valmis laittamaan hänen osaltaan politiikan kirjan kannet kiinni, yllättyi. Vastuupaikalle palasi kokenut, varma ja edelleen työstään innostunut ministeri.
Vanhasen revanssi vahvisti hallitusta ja lisäsi sen talouspoliittista uskottavuutta, koronakriisistä ja valtavasta velanotosta huolimatta. Budjettineuvottelut hoituivat hänen vetäminään luonnikkaasti ja muistoksi jäi vuoden lehtikuvaksi kelpaava palvova otos keskeisten ministerien tiedotustilaisuudesta.
Vanhanen ei ole tyytynyt hoitamaan vain kriisiä vaan on jatkanut suurten ongelmien käytännöllistä ratkaisua. Hänen esille nostamansa paikkaan ja käyttöön perustuva autoilun ohjausmalli sai paljon tukea. Sai se vastustajiakin mutta ehdotuksen runko näkyy keskustan liikennepolitiikan uudessa ohjelmassa.
Julkistus ei osunut ajallisesti kohdilleen mutta ajatuksesta kannattaa pitää kiinni. Ei ole häpeä erottautua hallituksen sisällä biotalouteen pohjaavilla polttoaineilla ja aluepoliittisella autoilulla. Sähköautojen urbaani umpikuja ei voi olla Suomen tie.
Hallituksen onnistujia ovat olleet myös Mika Lintilä ja Jari Leppä. Lintilän tyyli puree paariparlamenteissa ja linjakin on ollut jämäkkä. Sakkaavien yritysten edellytyksistä huolehtiminen on silti raskas ja vaativa tehtävä.
Leppä alkaa saada maatalouspolitiikan palikoita uuteen asentoon. Tuleva EU-politiikka kääntyi Suomen erikoisvaatimusten kannalta positiiviseen asentoon. Pisimmälle kantaa aloite kaupan markkina-aseman hillitsemisestä. Kauppaketjujen sietämätön porsastelu elintarvikkeiden brändivarkauksissa on korkea aika panna järjestykseen.
Toisinaan vaikuttaa siltä, että hallituksen vaikeat kysymykset selittää uskottavimmin tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko. Mielikuva lienee seurausta siitä, että Saarikko on parikin kertaa sijaistanut pääministeri Marinia eduskunnan grillaustunneilla. Sanattomaksi hän ei jää, eikä ilman särmää.
Perussuomalaisten haastaminen heidän omalla paaripöljyydellään tyhjensi taannoisen luottamuskeskustelun pajatson koko valtioneuvoston puolesta. Välillä pisteliäs mutta aina yhteistyökykyinen Saarikko on noteerattu Hesaria myöten.
Saarikosta ja Marinista on tullut hallituksen selvästi muista erottuva voimakaksikko. Tyyntä talvea ei ole odotettavissa mutta kaamosta ei lihavalla riitelyllä aloiteta.
Silmiinpistävää on monien tahojen huoli keskustan tulevaisuudesta. Kärsivällisyydellä ja hyvällä pohjatyöllä voi odottaa myös puolueen kannatukseen tulosta, mutta aikaa se ottaa. Tekemisen tahti on silti mukavasti tirhentynyt.