Vahvat vaelluskalakannat ovat vahvaa aluepolitiikkaa

Vaelluskalat, kuten taimen ja lohi, ovat monien kalamiesten ja -naisten mielestä kaloista jaloimpia.

Kauniita ja kovia pistämään hanttiin. Lohi on intohimojen kala myös politiikassa. Keskeinen kysymys on, pyydetäänkö lohi joessa vai meressä.

Kestävän lohenkalastuksen resepti on lopulta yksinkertainen: merikalastus on mitoitettava sen mukaan, että lohta nousee jokeen kutemaan jotta kanta voi kasvaa.

Suomi on useita vuosia ajanut Itämeren lohikiintiön asettamista tutkimustiedon pohjalta riittävän matalaksi. Tässä väännössä olemme usein yksin muita vastaan Ruotsin kanssa. Sitkeällä työllä kiintiötä on kuitenkin hivutettu alas tai pidetty ennallaan.

Vuoden 2019 kalastuskiintiöstä päätettäessä Suomen tärkein tavoite oli puuttua Itämerellä harjoitettuun lohen laittomaan pyyntiin. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES arvioi, että joka neljäs Itämerestä nostettu lohi on laittomasti pyydetty.

On myös suomalaisille ammattikalastajille epäreilua, että sääntöjen mukaan toimivat kärsivät muiden rikkomuksista. Siksikin oli korkea aika puuttua tilanteeseen.

EU:n maatalous- ja kalastusneuvostossa maanantaina Suomi sai maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän johdolla läpi selkeitä toimia salakalastukseen puuttumiseksi. Yksi konkreettinen teko on meritaimenen kalastuskielto avomerellä.

Ulapalla valvonnan ulottumattomissa on pyydetty lohta ja ilmoitettu saalis taimenena. Tällaiselta toiminnalta vietiin nyt matto alta Itämeren maiden ja EU:n komission tuella.

Myös kotimaassa voi ja pitää toimia kestävien kalakantojen puolesta.

Yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeiden helmiä on vaelluskalahanke, jonka avulla on vivutettu liikkeelle 20 miljoonan euron edestä investointeja kalateihin, kutupaikkojen kunnostuksiin ja mäti-istutuksiin. Tavoitteena on vahvistaa luonnollisesti lisääntyvää vaelluskalakantaa. Yhteistyö järjestöjen, kuntien ja yritysten välillä on ollut tärkeä osa hanketta.

Vaelluskalojen lisääntymistä eivät rajoita yksin suuret padot. Suomessa on esimerkiksi tuhansia pikkuteiden siltarumpuja, jotka muodostavat vesieliöille vaellusesteitä. Käytännössä ongelma on usein helppo korjata rumpua laskemalla tai suurentamalla.

Kalakantoja voi vahvistaa myös lakitoimin. Lakiesitys sanktiomaksuksi uhanalaisten vaelluskalojen laittomasta pyynnöstä on juuri lausunnoilla. Joissain vesistöissä on tahallista ja jatkuvaa uhanalaisten vaelluskalojen salakalastusta esimerkiksi patojen alta.

Jotta kova työ lohikalojen elpymisen eteen ei menisi hukkaan, salakalastus on saatava loppumaan. Tuntuva sakko laittomasta pyynnistä pistäisi miettimään kalavarkaissa käyntiä kaksi kertaa.

Keskustalla on paljon hyviä syitä toimia kalakantojen eteen.

Monimuotoisen luonnon itseisarvon lisäksi vahvat vaelluskalakannat ovat myös vahvaa aluepolitiikkaa. Lohta, taimenta, harjusta ja siikaa vilisevä vesistö antaa elämyksiä paikallisille virkistys- ja kotitarvekalastajille, luo vetovoimaa matkailulle ja elinvoimaa jokivarsille.

Tällaisia vesistöjä voi olla koko Suomessa. Siksi keskustan kannattaa jatkaa vaelluskalojen asialla oloa.