Ketkä rakentavat uudelleen poltetut sillat?

Blogi

Ranskan mielenosoitukset ovat äityneet mellakoinniksi ja lietsoneet mielenilmauksia myös muihin EU-maihin. Alun perin lukiolaisten koulurahoitusprotesteista alkanut protesti on vetänyt mukaansa ääriaineksia ja raakaa väkivaltaa. Pariisi näytti viikonlopun jäljiltä sotatantereelta.

Elinkustannusten noustessa on odotettavissa laajempaakin arvaamattomuutta pitkin Eurooppaa. EU:n ulkopuoliset voimat epäilemättä hyötyvät tilanteesta, eikä olisi yllättävää, vaikka ne tukisivatkin vastakkainasettelua informaatiovaikuttamisen keinoin.

Mielenosoitusten ja mellakointien lisääntyminen luo samalla entistä vahvempaa kasvualustaa poliittisille ääripäille.

Äärivasemmistolaiset toimijat ruokkivat mielenosoituksia valtioiden säästöpainetta hyödyntäen, ja äärioikeisto saa jälleen yhden lisäverukkeen kohdistaa syyttävän sormensa maahanmuuttajataustaisiin sekä vasemmistolaisiin mellakoitsijoihin, kun mellakointi yltyy anarkismiksi.

Äärivoimat saavat voimaa elinkustannusten noususta ja ihmisten osattomuudesta.

Ranskan tapahtumat eivät ole irrallinen ilmiö, vaan osa laajempaa eurooppalaista tyytymättömyyttä. Italiassa osoitetaan mieltä elinkustannusten nousua ja julkisten palveluiden heikkenemistä vastaan, Belgiassa opiskelukustannuksia ja korkeakoulutuksen uudistuksia vastaan.

Portugalissa on lähdetty kaduille vastustamaan asuntokriisiä ja elinkustannusten nousua. Albaniassa protestoijat puolestaan vaativat parempia elinoloja ja korruptoituneen pääministerin eroa.

Taustalla vaikuttavat myös Euroopan talouden epävarmuus ja jäsenmaiden vaikeat poliittiset valinnat. Unionin yhteistä budjettia pyritään saamaan valmiiksi vielä tämän vuoden puolella, jotta päätös ehtisi syntyä ennen Ranskan presidentinvaaleja.

Äärioikeistolainen Marine Le Pen onkin vaatinut neuvotteluiden venyttämistä seuraavan Ranskan presidentin kaudelle ja vaatinut julkisesti Ranskan jäsenmaksuosuuden puolittamista. Tavoite on täysin ristiriidassa EU:lle asetettujen lisävaatimusten ja toiveiden kanssa.

Monissa jäsenmaissa kamppaillaan velkaantumisen kanssa, ja säästöjä olisi todella tehtävä. Samalla energian hinta on pysynyt jo pitkään korkealla tasolla kriisien ja sotien vaikutusten seuratessa toinen toistaan.

Toisaalla ulkoiset uhat, EU:n strategisen autonomian vahvistaminen ja kilpailukyvyn parantaminen vaativat isoa kassaa.

Juuri tässä tilanteessa ratkaistaan, miten Eurooppa pystyy vastaamaan ihmisten kasvaviin huoliin ja hillitsemään vastakkainasettelua. Keskustan kaltaisten maltillisten keskivoimien ei pidä antaa periksi varsinkaan nyt, kun kaltaisillamme on enemmän tilausta ja tarvetta kuin koskaan.

Mikä on maltillisten keskivoimien mahdollisuus ja viesti aikana, jolloin taloudellinen epävarmuus, elinkustannusten nousu ja poliittinen levottomuus ruokkivat toisiaan? Uskon, että sillanrakentajia vielä tarvitaan, sillä nyt yhteiskuntaa pyritään muuttamaan ryskäten ja siltoja poltellen.