Mitä erikoista on vuodessa 2026?
Mitä erikoista on vuodessa 2026? Se on seuraava vaaliton vuosi.
Kun katsoo vaalikalenteria, hengästyttää tahtomattaankin. Tänä vuonna kävimme kuntavaalit. Ensi vuoden käynnistämme aluevaaleilla. Kevään 2023 eduskuntavaaleihin valmistaudutaan jo kovaa kyytiä.
2024 saamme äänestää kahden kierroksen verran maamme presidentinvaaleissa ja lisäksi kyseisenä keväänä valitaan muuten myös Suomen europarlamentaarikot. Keväällä 2025 olemme jälleen kunta- ja aluevaalien äärellä. Kevät 2027 huipentuu eduskuntavaaleihin. Kuten sanoin: hengästyttää tahtomattaankin.
Maailmasta ei taida löytyä toista maata, jossa äänestäjiä houkutellaan vaaliuurnille yhtä tiuhaan.
Väsymys vaaleja kohtaan painaa niin puolueissa, ehdokkaissa kuin erityisesti äänestäjissä: menneen kesän kuntavaaleissa äänioikeutta käytettiin historiallisen vähän, eikä äänestysinnon kaikkoaminen voi olla ohitettavissa vain kauniilla kesäkelillä.
Demokratia on kansanvaltaa ja vaalit ovat kansanvallan juhla-aikaa. Kuitenkin tiedämme, että juhliminenkin muuttuu puuduttavaksi, jos kekkereitä on jatkuvasti.
Vaalit ovat edustuksellisen demokratian perusta, mutta vaalijärjestelmämme vähän nitisee. Tästä ensiarvoisin signaali on kansalaistemme äänestysinnon laiskanpuoleinen trendi.
Kuntavaaleissa äänestysprosentti oli 55,1, eduskuntavaaleissa 72,1 ja eurovaaleissa 40,8. Aluevaalien äänestysintoa seuraamme jännityksellä. Samaan aikaan naapurimaassa Ruotsissa äänestysinto on lähellä 90 prosenttia.
Mikä meitä erottaa? Ainakin se, että naapurissa pidetään eduskunta-, maakunta- ja kuntavaalit samana päivänä.
Politiikka on asetettujen odotusten hallintaa.
Kun lähes puolet äänioikeutetuista jättää käyttämättä äänioikeuttaan, on syytäkin olla huolissaan demokratian tilasta. Keskustelua vaalien yhdistämisestä käydään aika ajoin. Ja kun sitä vaalikalenteria jälleen vilkaisee, sitä voisi ajatella, että asialle tulisi tehdä jotain ja pian.
Sen lisäksi, että jatkuva vaalisuma huolettaa äänestysinnon suhteen, turhauttaa sen vaikutukset myös päätöksentekoon ja yhteisten asioiden hoitamiseen.
Arvioin, että vaalien yhdistäminen toisi rauhaa ja aikaa päätöksenteolle, neuvotteluille ja asioiden valmistelulle, kun puolueet ja päättäjät keskittyisivät enemmän kannatuspalkkien muutosten seurannan sijaan itse asioihin.
Kun asiaa tarkastelee vaikkapa nyt hallituspuolueiden osalta, niin jatkuva vaaliasento tuntuu nakertavan sitä tärkeintä: yhteistyökykyä puolueiden kesken.
Menneen vuoden hallituskriisejä pohtiessa, on tässä asiassa nykyhallituksella vähintäänkin toivomisen varaa. Edessä häämöttävät aluevaalit ovat kääntäneet jo nyt puolueet vaaliasentoon kesken hallituskauden kriittisen vaiheen.
Fakta kun on, että vaaleissa on voittajia ja häviäjiä, mikä osaltaan vaikuttaa myös siihen, miten eri puolueet asennoituvat hallitusyhteistyöhön loppuvaalikauden ajan.
Politiikka on asetettujen odotusten hallintaa.
Kun odotuksia tulee asettaa vaaleissa käytännössä vuosittain, on vaikeaa hallita sitä vaatimusten määrää inhimillisesti.
Demokratiasta pitää huolehtia ja sitä pitää huoltaa siinä missä muutakin yhteiskuntaa.
