Ankeudella ei kasvu synny – Väli-Suomen elinvoima rakentuu yhteistyölle

Blogi

Ankeudella ei kasvua synny:

Suomen talous ei ole kasvanut 18 vuoteen. Tämä pysähtyneisyys on jättänyt syvän jäljen kansalaisten mielialoihin. Kun tulevaisuus näyttää samalta kuin eilinen, tyytymättömyys kasvaa. Perussuomalaiset ovat osanneet kanavoida tämän mielipahan syyllisten etsimiseksi ja ivaavaksi retoriikaksi.

Mutta pilkka ei synnytä kasvua. Vastakkainasettelu ei rakenna luottamusta, jota yhteistyö ja taloudelliset ratkaisut edellyttävät. Päinvastoin se vie energiaa pois ongelmien ratkaisemisesta ja synnyttää kulttuurin, jossa enemmän kiistellään kuin etsitään keinoja menestyä. Näin Suomi on jäänyt selviytymisen kierteeseen, jossa ongelmat eivät ratkea, vaan niihin sopeudutaan.

Väli-Suomen tie kasvuun

Jos haluamme murtaa tämän kehän, meidän on katsottava infrastruktuuriin ja alueelliseen elinvoimaan. Suomen tie- ja rataverkko on rakennettu niin, että se vahvistaa etelän kasvua. Väli-Suomi – Jyväskylän, Seinäjoen, Kuopion ja Oulun välinen vyöhyke – jää usein pelkäksi läpikulkupaikaksi, josta ihmiset ja mahdollisuudet virtaavat etelään.

Ratkaisu löytyy uudenlaisesta ajattelusta. Idästä länteen ulottuva poikkirata Porin satamaan loisi uuden työssäkäyntialueen ja sitoisi yhteen Väli-Suomen keskukset. Se avaisi sisä-Suomelle suoran yhteyden kansainvälisille markkinoille ja loisi perustan uusille investoinneille. Samalla se olisi kriittinen huoltoyhteys, joka vahvistaisi Suomen turvallisuutta poikkeusoloissa.

Pelkkä infrastruktuuri ei kuitenkaan riitä. Myös hyvinvointialueiden palveluverkko on elinvoiman ehto. Jos peruspalvelut katoavat, alue menettää pitovoimansa – eikä uusi rata yksin ratkaise väestön vähenemistä. Kun palvelut säilyvät ja liikenneverkko yhdistää, syntyy kokonaisuus, jossa ihmisillä on syy jäädä, yrityksillä syy investoida ja alueella voimaa kasvaa.

On lisäksi muistettava turvallisuuden peruslogiikka: asuttua maata on vaikeampi vallata kuin autiota. Kun Väli-Suomi elävöitetään, se ei ainoastaan tue talouskasvua, vaan myös vahvistaa koko Suomen puolustuskykyä. Elävä, toimiva ja kestävä alue on aina strategisesti vahvempi kuin tyhjenevä ja unohdettu.

Ambition puute ja hallinnon hajanaisuus

Suomen kasvun esteet eivät ole vain raiteissa ja teissä, vaan myös ajattelutavassa. Meillä on paljon osaamista ja hyviä yrityksiä, mutta liian usein yrittäjien kunnianhimo jää matalaksi. Moni tyytyy siihen, että pärjää omillaan, mutta harva haluaa tai uskaltaa kasvaa kansainvälisesti. Ilman kasvuhakuisia yrityksiä ei synny uusia työpaikkoja, investointeja eikä verotuloja.

Samaan aikaan maakuntien elinvoimatyö on hajanaista. Jokainen kunta yrittää tehdä vähän kaikkea, usein samoja asioita päällekkäin. Näin resurssit valuvat hukkaan. Tarvitsemme uuden mallin, jossa maakunnat tunnistavat todelliset työssäkäyntialueet ja huomioivat ne strategiassaan.

Kuntien uusi tärkein tehtävä on kuitenkin luoda osaltaan edellytyksiä elinkeinoelämälle. Tämä tarkoittaa lupaprosessien sujuvoittamista ja kaavoituksen käyttöä niin, että yritysten kasvu on mahdollista. Ylenpalttisen kontrollin sijaan kuntien pitäisi olla kasvun kumppaneita: mahdollistajia, jotka varmistavat, että uudet hankkeet käynnistyvät nopeasti ja yritykset voivat laajentaa toimintaansa.

Kun yrittäjät uskaltavat tavoitella enemmän ja kunnat oppivat tekemään vähemmän mutta paremmin – ja ennen kaikkea palvelemaan elinkeinoelämää – syntyy pohja uudelle kasvulle. Se ei ole vain hallinnon uudistusta, vaan ajattelutavan muutosta: pois päällekkäisyydestä ja pienestä varovaisuudesta, kohti rohkeutta, työnjakoa ja yhteistyötä.

Rahoituksen uudet keinot

Kasvun esteeksi on noussut myös rahoitus. Moni nuori ja yrittäjä törmää siihen, että vakuudet eivät riitä ja lainansaanti pysähtyy. Tämä jarruttaa sekä yritysten kasvua että perheiden asettumista paikkakunnille, etenkin kasvukeskusten ulkopuolella.

Tässä tilanteessa yhteiskunnan on luotava uusia välineitä. Yksi ratkaisu voisi olla kiinteistökohtaisen aravalainan tai valtion takauksen palauttaminen nuorille kasvukeskusten ulkopuolelle. Kun oma koti on mahdollista perustaa, syntyy juurtumista ja pitovoimaa – se on elinehto alueille, jotka muuten menettävät nuoret työn ja asumisen perässä etelään.

Kasvua ei siis synny pelkästä infrastruktuurista tai hallinnollisista uudistuksista. Tarvitaan myös rohkeutta tukea niitä, jotka haluavat yrittää ja asettua elämään koko Suomeen.