Yhteiskunnan inhimillisyys ei saa olla säästökohde

Puheenvuoro

Julkista taloutta on laitettava kuntoon. Siitä ei ole epäselvyyttä. Velkaa on liikaa, menoja on karsittava ja säästöjä tarvitaan. Mutta säästöpäätöksissä on aina kysyttävä myös toinen kysymys: mitä säästöllä oikeasti saavutetaan?

Hallituksen järjestöihin kohdistamissa leikkauksissa tämä kysymys on unohtunut.

Kehitysvammaisten Tukiliiton ilmoittamat muutosneuvottelut ovat vakava esimerkki siitä, mihin liian rajut ja liian nopeasti toteutetut leikkaukset voivat johtaa. Kyse on ihmisistä, heidän perheistään ja siitä tuesta, jota he tarvitsevat selvitäkseen arjesta.

Yhteiskunnan inhimillisyys mitataan siinä, miten kohtelemme kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Kehitysvammaisen ihmisen tai hänen perheensä ei pidä joutua kantamaan kohtuuttoman säästöpolitiikan seurauksia.

Järjestöt tekevät Suomessa valtavan määrän työtä, joka jää helposti näkymättömäksi niin kauan kuin se toimii.

Neuvonta, vertaistuki, edunvalvonta, kriisiapu ja matalan kynnyksen palvelut auttavat ihmisiä tilanteissa, joissa julkinen järjestelmä ei yksin pysty vastaamaan tarpeeseen. Järjestöissä on myös sellaista osaamista ja hiljaista tietoa, jota ei voi rakentaa uudelleen.

Siksi järjestöjen rahoituksen leikkauksissa on kysymys siitä, mitä leikkausten seurauksena menetetään.

Jos järjestöjen tarjoama tuki vähenee tai lakkaa kokonaan, ongelmat eivät katoa. Ne siirtyvät muualle. Ihmiset tarvitsevat edelleen apua. Paine kasvaa kunnissa, hyvinvointialueilla ja viime kädessä läheisten harteilla.

Samalla kasvaa riski, että ennaltaehkäisevän ja oikea-aikaisen tuen puute synnyttää myöhemmin raskaampia ja kalliimpia palvelutarpeita.

Tällainen säästö voi siis olla säästö vain paperilla.

Keskustakin tunnistaa, että järjestökenttää on uudistettava ja säästökohteita löydettävä. Kaikkia nykyisiä rakenteita ei tarvitse säilyttää ennallaan. Mutta uudistamisen ja alasajon välillä on ero.

Leikkauksia voidaan tehdä hallitusti, vaikutukset arvioiden ja riittävällä siirtymäajalla. Nyt vauhti ja mittakaava ovat väärät.

Hallituksen ja hallituspuolueiden onkin syytä pysähtyä ja miettiä asia vielä kerran. Julkista taloutta ei tasapainoteta oikeudenmukaisesti, jos säästöt kohdistuvat kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ja samalla lasku siirtyy toiselle julkisen talouden luukulle.

Suomi tarvitsee säästöjä. Mutta Suomi tarvitsee myös järkeä, kohtuutta ja inhimillisyyttä.