Presidentinvaaleissa päätetään vakavista asioista

Mitä yhteistä on äskettäisillä presidentinvaaleilla Filippiineillä ja Itävallassa sekä tulevilla presidentinvaaleilla Yhdysvalloissa?

Kamppailua ulko- ja sisäpolitiikan vakavista ja monimutkaisista asioista käydään mustavalkoisilla pelkistyksillä ja yksinkertaistamisilla. Vastakkainasettelu jyllää.

Aiemmin valtavirrassa olleet ehdokkaat putoavat alkukierroksilla, ja valinnassa moni turvautuu ehdokkaisiin, jotka iskulauseilla lupaavat suurta muutosta

Ihmisten enemmistö kuitenkin hakee lopulta usein maltillisempaa linjaa. Itävallassakin vihreiden tukema sitoutumaton ehdokas voitti, kun valittavana lopulta oli vain kaksi ehdokasta. Ranskassa sama on nähty jo aiemmin.

Kun kuulin, että keskusta nimeää presidenttiehdokkaansa jo Seinäjoen puoluekokouksessa, yksi syy lisää innostua sekä ehdokkuudesta että vaalikampanjan aikataulusta oli juuri yksinkertaistamisen välttäminen.

Lyhyt kampanja-aika johtaa siihen, että ehdokkaiden on väen vängällä erotuttava toisistaan. Se tapahtuu yksinkertaistamalla, iskulauseilla ja myös tietoisella kärjistämisellä. Kampanjoinnin ja markkinoinnin ammattilaiset osaavat tämän huomiotalouden perusedellytyksen.

Suomelle ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sen edellyttämä realismi ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä tarkkuus ja pitkäjänteisyys ovat kuitenkin asioita, joiden vuoksi presidentinvaaleja ei saa päästää huomiotalouden ehdoilla käytäviksi. Kyse on meille, turvallisuudellemme ja hyvinvoinnillemme elintärkeistä asioista.

Ulkopolitiikasta tarvitaan vakavaa keskustelua. Aikamme vakava tilanne kansainvälisessä politiikassa ja Suomen valinnat siinä on tehtävä koko kansan asiaksi. Jokainen voi olla oman aikansa Paasikivi tai Kekkonen ja pohtia, mikä on kansamme pitkäaikaisten etujen mukaista.

Presidentinvaaleista on tehtävä koko kansan ulkopoliittinen keskustelu, ja tätä haluan osaltani edistää.

Presidentinvaaleista on tehtävä koko kansan ulkopoliittinen keskustelu.

Jos ja kun puoluekokous asettaa nyt presidenttiehdokkaan, olen sen jälkeen valmis perusteelliseen ulkopoliittisten seminaarien sarjaan ympäri maata.

Keskustelu on vietävä Helsingin Säätytalolta kunnantalojen valtuustosaleihin ja kirjastojen auditorioihin. Olen tässä kaikkien keskustan kunnallisjärjestöjen käytettävissä.

Olen keskustellut paljon ihmisten kanssa. Minulla on se käsitys, että suomalaiset ovat todella kiinnostuneita mitä ympärillämme tapahtuu – ja missä me itse olemme mukana.

Lännen ja Venäjän vastakkainasettelun paluu, terrorismi, kansainvaelluksen mittakaavaan noussut pakolaisuus, Lähi-idän yhä monimutkaistuva kriisi, Arabikevään jälkeinen jatkuva sekasorto, ohjusasemien käyttöönotto ja Venäjän asevoimien budjetin kasvu ovat esimerkkejä huolenaiheista.

Myös täällä pohjoisessa ovat nyt läsnä sellaiset elementit, jotka voivat johtaa jännityksen kiristymiseen – yhtä tekoa seuraa vastareaktio ja kierre syvenee.

Monet suomalaiset miettivät vakavasti myös sitä, ovatko sotaharjoitustemme viestit loppuun asti kultavaa’alla punnittuja. Ulkopoliittisen johdon ja suomalaisten valtavirran ajattelutapojen on oltava linjassa keskenään.

Siksikin mittava keskustelukierros on paikallaan.

Kirjoittaja on keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja.