Nato-kokous vahvisti liittokuntaa
Kuluneen viikon Naton huippukokousta voi mielestäni luonnehtia merkittäväksi, historialliseksikin. Etenkin päätös nostaa puolustusmenotavoitetta viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta on iso ja kauaskantoinen.
Taustalla on entistä jännitteisempi turvallisuustilanne, mikä edellyttää Naton yhteisen puolustuksen vahvistamista. Mutta kyse on myös paljolti siitä, että monet Euroopan maat ovat jättäneet puolustuksensa kehittämisen turhan vähälle.
Kylmän sodan päättymisen jälkeen Euroopassa elettiin toiveikkaampaa aikaa. Monen mielessä oli toivetta, että sotien aika Euroopassa on ohi. Useassa maassa luovuttiin asevelvollisuusarmeijasta, tingittiin puolustuksesta ja keskityttiin erilaisiin kriisinhallintatehtäviin. Kovan sotilaallisen puolustuksen suhteen oli luottoa, että Yhdysvallat hoitaa.
Suomen osalta onneksi näitä virheitä ei tehty. Olemme pitäneet kiinni asevelvollisuusarmeijasta ja puolustuksemme kulmakivistä.
2000-luku ei valitettavasti ole pelkkää rauhaa ollut. Sota on Ukrainassa keskellä Eurooppaa tälläkin hetkellä, eikä loppua näy.
Tavoite nostaa panostuksia puolustukseen viiteen prosenttiin on Euroopan ryhtiliike turvallisuuden takaamiseksi. Varsinkin Venäjän aggressiivisen toiminnan takia sille on puolustukselliset tarpeet.
Mutta totta on sekin, että Yhdysvaltain ja presidentti Trumpin rooli asiassa oli painava. Erilaista myötäilyä siihen suuntaan on ollut havaittavissa lähes kiusallisuuksiin asti. Asiat olisi hyvä hoitaa asioina, suoraselkäisesti.
On toivottavaa, että Ukrainan sota saadaan pian loppumaan ja Lähi-idän tilanne rauhoittumaan. Mutta ikävää realismia lienee, että aikaa vielä ottaa, ennen kuin molempien suhteen kestäviä, rauhallisia ja turvallisuuden takaavia ratkaisuja löytyy.
Näin ollen Suomi ja muut Nato-maat joutuvat puolustukseen ja turvallisuuteen panostamaan eri tavoin.
Viiden prosentin haaste on iso Suomellekin. Pitkän itärajamme ja historiamme tuntien Suomessa ymmärretään maanpuolustuksen merkitys varsin laajasti. Panostuksemme ovat puolustuksellisia.
Viisi prosenttia jakautuu ns. kovaan puolustukseen (3,5%) ja puolustusta tukevaan toimintaan (1,5%). Jälkimmäisestäkin ainakin osa on sellaista, jota teemme jo tälläkin hetkellä. Siihen voitaneen laskea erilaisia panostuksiamme esimerkiksi kyberpuolustukseen, huoltovarmuuteen ja infrastruktuuriin. Näistä on hyötyä tietysti myös koko siviiliyhteiskunnalle.
Mutta aitoa lisärahaakin tarvitaan. Lähivuosina edessä on iso ja vaikeakin keskustelu ja päätökset siitä, miten tämän yhtälön ratkaisemme. Paras ratkaisu mielestäni on toimet, joilla vauhditetaan talouskasvua ja tuottavuutta maassamme. Mutta todennäköisesti muitakin ratkaisuja tarvitaan.
Puolustuksemme kehittämisestä pitkäjänteisesti olisi hyvä sopia yli hallitus-oppositiorajan ja laajemminkin yli puoluerajojen. Pitäisin myös hyvänä, että rahoituskysymyksestäkin edes alustavasti keskusteltaisiin. Tämä työ on syytä aloittaa syksyllä.
Isänmaan turvallisuus on yhteinen asiamme. Haluamme taata rauhamme, itsenäisyytemme ja vapautemme. Muita haikailuja meillä ei ole.
Hyvää ja turvallista kesää toivottaen,
Antti Kaikkonen