Mitä saat, jos et mitään tilaa?
Kuvittele, että olisit hakemassa projektille rahoitusta. Tietäisit, että edustamasi organisaation on mahdollista saada rahoitusta tietyltä taholta, mutta et sitä, millaiseen toimintaan rahoitusta myönnetään.
Voit tietenkin kysellä muilta rahoitusta hakeneilta ja saaneilta, millaiset hakemukset ovat ennen rahoitusta saaneet, mutta se ei anna kattavaa kuvaa rahoittajan intresseistä.
Sen lisäksi rahoituksesta vastaava johtaja vaihtuu neljän vuoden välein, joten kun et paremmasta tiedä, saattavat rahoituksen jakoperusteet muuttua neljän vuoden välein.
Joten millaisen hakemuksen teet? Millaista toimintaa sinun tulisi suunnitella, että se olisi rahoittajan mielestä kannattavaa?
Jos rahoituksen epämääräisyydestä huolimatta päätät hakea rahoitusta, olisi varmaan mukava rahoituspäätöksen jälkeen kuulla, miksi toiset hakijat saivat rahaa ja toiset eivät.
Mutta ei, tämä rahoittaja ei sellaista kerro. Ehkä hän olettaa, että parhaat tietävät kuitenkin eikä muiden tarvitse tietääkään.
Näin meillä Opetus- ja kulttuuriministeriössä.
Tänä keväänä keskusteltaessa Savonlinnan kampuksen kohtalosta on puhuttu paljon yliopistojen autonomiasta ja siitä, miten paljon valtio ja ministeriö saavat ja voivat vaikuttaa korkeakoulun toimintaan.
Pienemmälle huomiolle on laajemmissa piireissä jäänyt keskustelu korkeakoulujen rahoituksesta; siitä yhdestä välineestä, jonka avulla ministeriö ohjaa korkeakouluja.
Sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen rahoituksen jakotapaa uudistettiin viime hallituskaudella. Rahoitus perustuu entistä enemmän tuloksiin ja erilaisiin määrällisiin mittareihin.
Samaan aikaa yliopistojen rahoituksen osaksi on tullut strateginen rahoitus, joka ei perustu samoihin mittareihin vaan myönnetään hakemuksesta jonkinlaiseen korkeakoulun kehittämiseen.
Nimi antaisi ymmärtää, että kyseessä voisi olla korkeakoulujen strategian mukaista kehittämistä, mutta koko rahoituksen ongelma on, ettei kukaan oikeastaan tiedä millä perusteilla rahaa korkeakouluille jaetaan.
Kirjoittaja on Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja