Kieltävätkö suuret pankit nuorilta maaseudulle muuttamisen?

Puheenvuoro

Poikani Lauri on 26-vuotias autoinsinööri. Hänellä on vakituinen työpaikka ja riittävästi maksukykyä asuntolainan lyhentämiseen. Laurin haaveena on pitkään ollut lapsuuden kotiseudulta omakotitalon ostaminen, ja hän on viimeiset kaksi vuotta ollut ASP-asuntosäästäjä.

Maaliskuun alussa hän löysikin mieleisensä, myynnissä olevan pienen omakotitalon, jonka hän voisi ostaa ASP-lainan puitteissa (maksimi 160 000 euroa Tampereella ja 140 000 euroa muualla Pirkanmaalla) ja jota hän voisi itse remontoida.

Vuonna 1963 rakennettu ja 1970-luvun lopussa laajennettu talo sijaitsee Ylöjärvellä, maaseudulla, mutta alle puolen tunnin ajomatkan päässä Tampereen rautatieasemalta.

Lauri teetti omalla kustannuksellaan kohteesta kuntotutkimuksen ja antoi sen jälkeen kohteesta ehdollisen tarjouksen sillä ehdolla, että hän saa pankista jo alustavasti sopimansa lainan.

Pankki antoikin lainatarjouksen, myyjät ja ostaja pääsivät kauppahinnasta yksimielisyyteen ja toukokuun alussa pankki ilmoitti kiinteistönvälittäjälle kaupantekopäivän. Sen jälkeen mikään ei enää mennytkään ihan putkeen.

Neljä päivää ennen kauppapäivää pankista soitettiin Laurille. Virkailija selitti, että hän oli luullut pankin kiinteistöjen kuntotutkimusten asiantuntijan katsoneen pankille toimitetun dokumentin jo ennen lomaansa, mutta tämä olikin lomalta palattuaan sanonut aiemmin vain silmäilleensä kartoitusta ja tutkinut sen tarkemmin lomansa jälkeen.

Laurin tähänastinen tilipankki (Osuuspankki) ilmoitti kylmästi, että tähän taloon ei voidakaan antaa mitään lainaa, koska kohde ei täytä vakuusvaatimuksia. Lauri yritti neuvotella lainaa uudelleen niin, että vakuutena olisi ollut hänen isänsä hyväkuntoinen, vuonna 1998 rakennettu omakotitalo, mutta pankille ei sekään riittänyt.

Tässä alkoi jo hieman epätoivokin vallata alaa, mutta kysyin pojalta, onko kyseinen talo ehkä vakuutena jossakin nykyisten omistajien lainassa. Tämä oljenkorsi tarkastettiin, ja Lauri otti yhteyttä oriveteläiseen Sinetti Säästöpankkiin.

Neuvottelujen ja pankinvaihtamisen jälkeen uusi pankki lopulta myönsi Laurille asuntolainan, joka kattaa koko kauppasumman, 96 000 euroa. Lisäksi pankki myönsi 20 000 euroa remonttilainaa.

ASP-laina ei nytkään järjestynyt, koska ASP-sääntöjen mukaan ostettavan kohteen tulee toimia ainoana lainan vakuutena ja Laurin lainassa osavakuutena on isän omakotitalo, ainakin kunnes kuntotutkimuksen suosittelemat kiireisimmät remontit; katto ja ulkovuoraus on korjattu. Poika käyttää säästämänsä omarahoitusosuuden, 14 000 euroa, remonttikuluihin.

Ennen kuin lopullisiin kauppoihin päästiin, piti vielä neuvotella jälkipanttaussitoumuksesta isän pankista Säästöpankkiin. Kun remonttiryhmä jo melkein odotti rukkaset kourassa talon kunnostuksen aloittamista, Osuuspankin virkailija laittoi viralliset dokumentit kirjepostissa Säästöpankkiin.

Täytyy myöntää, että silloin alkoi palaa käämit jo vähän rauhallisemmaltakin henkilöltä. Vihdoin elokuussa virallinen kaupanteko onnistui, ja sinä päivänä, kun Lauri palasi töihin neljän viikon kesälomaltaan, hän sai uuden kotinsa avaimet käteen.

Pirkanmaalla toimiva kiinteistönvälittäjä kertoi elokuussa Aamulehdessä, että hänellä on kaatunut parin kuukauden sisällä viisi–kuusi kauppaa siihen, että asiakkaat eivät saa lainaa. Hänellä oli tiedossa, että pankki on kieltäytynyt rahoittamasta vuoden 1991 rivitalokohdetta Tampereella, koska se oli liian vanha.

Keskustalle on aina ollut sydämen asia pitää koko Suomi asuttuna, mutta näyttää pahasti siltä, että suuret pankit eivät halua ainakaan nuorten ensiasunnon ostajien muuttavan maalle asumaan.