Suomi on ajautumassa kaksipuoluejärjestelmäksi, ja siinä ei ole mitään hyvää
Ei niin kovin monta vuotta sitten oli tapana ihmetellä ja paheksua suomalaista vaalijärjestelmää. Siinä puolueet eivät olleet missään blokeissa, ja hallitus tehtiin eduskuntavaaleissa menestyneiden kesken, yli erilaisten aaterajojen.
Tätä pidettiin äänestäjän kuluttajansuojan kannalta huonona ja ihmeteltiin, miten vaalitaisteluissa toistensa päävastustajat voivat ajautua samaan hallitukseen. Pidettiin jopa esikuvallisena, että naapurimaa Ruotsissa on eräänlaiset blokit, joihin puolueet ilmoittautuvat jo ennen vaaleja.
No nyt Suomessa on poterot, koventunut kielenkäyttö ja virnuilevat ministerit. On ”oikeisto” ja on ”vihervasemmisto”, valitse siitä. Poliitiikan muissa kulmissa piileskely on noloa mitäänsanomattomuutta.
On kulloinkin vallitseva päävirtaus, vuorotellen oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus. Trendiin on liityttävä kuin väkivaltaiseen jengiin, jonka ulkopuolella olet vaarassa.
Tilanne näkyy vastaansanomattomasti entisen mahtipuolue keskustan hapuilussa. Kuinka ollaan vuorotellen oltu ”liian oikealla” tai ”liian vasemmalla”. Vaalitappion jälkeen on tullut kiire lähteä yhdestä laidasta toiseen, ja näyttää se oikein korostetusti.
Ei kehtaa enää köyhää puolustaa, ettei vaan isot pojat naura vasemmiston kätyriksi. Neljä vuotta aikaisemmin oli kova tarve irtautua oikeistoleimasta.
Uuteen politiikan normaaliin tuntuu liittyvän valtaan pääsevän blokin kaikkivoipaisuuden tunne ja kova kiire muuttaa maailmaa, ennen kuin neljä nopeasti kuluvaa vuotta on ohi.
Asiantuntijat ovat arvostelleet lainvalmistelun tason laskua jo useamman hallituskauden. Nykyinen hallitus näyttää perustelevan jyrkkämielisiä lakimuutoksiaan mm. yrittäjäjärjestön tekemällä mielipidekyselyllä.
Laidasta toiseen poukkoilua perustellaan myös kansan antamalla mandaatilla. Nytkin, vaikka nykyiset hallituspuolueet saivat vähemmän ääniä kuin oppositio. Kansan tuki on muka niilläkin lukuisilla leikkauksilla, työelämän huononnuksilla ja mielenilmaisun rajoittamisella, joista vaalikeskusteluissa ei mainittu juuri mitään.
Ei tainnut olla puhetta siitäkään, että hallitus hyppäisi käytännössä työmarkkinaosapuoleksi. Kun siitä joku tuohtuu, se on sitten ”poliittista lakkoilua”, joka pitää kieltää. Nykyään ilmeisesti työmarkkina-asiat päätetään neljän vuoden välein, vaaleissa. Muulloin pitää olla hiljaa.
Suomi on luisumassa jenkkimeininkiin, jossa vallassa on vuorotellen yksi kahdesta blokista, ja kulloinenkin hallitsija kumoaa edellisen tekemiä lakeja ja uudistuksia.
Tunkkainen Suomen sopimusyhteiskunta ja monipuoluejärjestelmä oli siitä hieno, että hallitukseen joutuessaan kaikki joutuivat joustamaan ja käyttäytymään. Ministerit eivät edustaneet pelkästään omaa puoluettaan tai hallitusta, vaan heillä oli moraalinen velvollisuus ajatella tehtäväänsä kaikkien suomalaisten palvelijana.
Nyt se moraali on rapautunut, eikä uudessa kaksipuoluejärjestelmässä enää tarvitse. Ministeri voi ilveillä aitiostaan, ja vastauspuheet pidetään omalle someyleisölle.
Suomi on luisumassa jenkkimeininkiin, jossa vallassa on vuorotellen yksi kahdesta blokista, ja kulloinenkin hallitsija kumoaa edellisen tekemiä lakeja ja uudistuksia.
Se on yksinkertaisesti surkeaa hallintoa, joka tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi, heikentää sitä kuuluisaa Suomen kilpailukykyä ja vie luottamuksen erilaisten ihmisryhmien väliltä.
Tätäkö tosiaan halusimme?