Onko Euroopalla varaa olla riippuvainen USA:sta?
Saksan talous on sudenkuopassa, josta ei nousta ainakaan 5–10 vuoteen.
Samaan aikaan Eurooppa, jonka talouden pitkäaikainen moottori Saksa on ollut, ajautuu yhä syvempään riippuvuuteen ulkopuolisista raaka-aineen tuottajista.
Kiina-riippuvuuden huoliin EU:ssa herättiin liian myöhään. USA-riippuvuutta ei ehkä ole edes nähty uhkana. Jos kahdesta vaihtoehdosta – Kiina ja USA – on valittava, kuuluu Eurooppa historiallisen yhteytensä vuoksi ilman muuta USA:n leiriin.
Mutta mitä Euroopassa tapahtuu, jos Trump voittaa vaalit?
Eurooppa on riippuvainen USA:n kaupasta, energiasta ja Naton kautta jopa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Vienti EU:sta USA:han on tuplaantunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja pandemian jälkeen se kasvoi 50% kavuten tämän hetkiseen lähes 500 miljardin euron vuositasoon.
Trump on osana vaalikampanjaansa uhannut langettaa yleisen 10% tullin kaikille tuontituotteille. Jos Trump tulee valituksi ja toteuttaa uhkansa, tippuisi eurooppalaisten tuotteiden vienti USA:han kokonaisen kolmanneksen – näin arvioi ABN Amron elokuussa 2024. Tämä puolestaan vähentäisi EU:n talouskasvua seuraavien neljän vuoden aikana noin 1,5%.
Ehkä kaikkein huolestuttavin riippuvuus on kuitenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla.
Euroopassa suuriin häviäjiin kuuluisivat erityisesti Saksa ja sen autoteollisuus, mutta vaikutukset tulisivat näkymään suoraan myös Suomessa: Vuoden 2023 tilastoissa USA on Suomelle kolmanneksi suurin vientimaa – Saksan ja Ruotsin jälkeen. Myös epäsuoriin vaikutuksiin merkittävän kauppakumppanin voidessa huonosti tulisi siis varautua.
Paitsi kaupassa, Eurooppa on riippuvainen USA:sta myös energian suhteen. Viime vuonna EU toi USA:sta nestemäistä kaasua (LNG) 63 miljardia kuutiota, mikä on yli kolminkertainen määrä vuoden 2020 18 miljardin kuution tuontiin verrattuna.
Ehkä kaikkein huolestuttavin riippuvuus on kuitenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla.
Trump tulisi todennäköisesti painostamaan eurooppalaisia Nato-maita käyttämään tähänastista suuremman osan bruttokansantuotteestaan puolustusmenoihin – 2% bruttokansantuotteesta ei ole katto vaan vähimmäisvaatimus. Globaalien turvallisuusuhkien aikakaudella tämä ei ole huono asia, vaikka saattaakin olla joillekin maille vaikeasti saavutettavissa.
Huolestuttavaa tilanteessa meidän kannaltamme lienee kuitenkin se, että ainakaan Trump ei näe USA:n roolia enää Euroopan turvallisuuden turvaajana. USA:n strateginen kärki kääntyy Kiinaan samalla, kun se edellyttää Euroopan ottavan merkittävämmän roolin sille maantieteellisesti läheisemmällä alueella – Ukrainassa.
Tämä tulisi olemaan muutos, sillä toistaiseksi USA on ollut suurin yksittäinen sotilaallisen avun toimittaja Ukrainaan.
Tätä taustaa vasten tihenevään tahtiin tulevat uutiset erityisesti Saksan ja Ranskan heikosta talouden tilasta eivät ole rohkaisevaa luettavaa.
Siitä huolimatta Euroopan on pystyttävä panostamaan jatkossa voimakkaammin omaan turvallisuuteen ja sen tuottamiseen. Euroopan strateginen autonomia on vietävä puheista teoiksi, sillä siitä riippumatta, kumpi voittaa USA:n vaalit, Euroopan on oltava USA:lle varteenotettava ja merkittävä kumppani siitä riippuvaisen suojatin sijaan.