Naiselle sama palkka kuin miehellekin

Kun 1906 perustetut Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto (EPNM) ja Suomen Maalaisväestön Liitto (SML) 1908 yhdistyivät Kauhavalla, kokous yhdisti kahden maalaispuolueen tavoitteet.

Santeri Alkion johtaman EPNM:n tavoitteet koskivat vanhuus- ja työkyvyttömyysvakuutusta, palkkauksen uusimista sekä koulutus- ja kulttuurikysymyksiä.

SML painottui enemmän maaseudun kysymyksiin.

Kun Suomen Keskustan periaateohjelman uudistaminen alkaa, kiinnostaa millaisia – eritoten maalaiselämän – ylittäviä tavoitteita Maalaisliitto on ohjelmassaan runsas vuosisata sitten linjannut.

Maalaisliitto oli ennakkoluuloton ja radikaali. Jotkut tavoitteet ovat olleet paljon aikaansa edellä. Ne voidaan miltei sellaisenaan kirjata uuteen ohjelmaan.       

Ajankohtaista on edelleen ” tarkka laillisuuden ja järkähtämättömän oikeusjärjestyksen noudattaminen”. Siitä ei ole ”oikeutta millään selityksillä taikka hyvien tarkoitusperien nimessä poiketa”.

Periaatteet etuuksiin puuttumisessa ovat tuttuja. Työ on kesken.

Ohjelmassa linjataan, että ”kaikki valtion varoista maksettavat ylimääräiset eläkkeet, lakkautuspalkat ja lahjapalkkiot ovat lakkautettavat”. 

Maalaispuolueella oli vaade, että nainen ”on asetettava täydelliseen tasa-arvoon miehen kanssa”. Sukupuoli ei saanut olla virkakelpoisuuden esteenä.

Ohjelmassa vaadittiin, että ”taito, ansio, kokemus ja koeteltu kansalaiskunto tulevat perusteeksi virkanimityksille, sekä että naiselle on maksettava samasta työstä sama paikka kuin miehellekin”.

Maalaisliitto vaati yleistä oppivelvollisuutta. Kunnille piti asian hoitamiseksi varata riittävä valtionavustus. Varattomuuden takia ei kenenkään pitänyt jäädä vaille opetusta.

Omatoimisuuden ja yhteisvastuun opit pätivät.

Vanhempia ei vapautettu kasvatusvastuusta. Heidät velvoitettiin ”mahdollisuuden mukaan osaa ottamaan lastensa alkuopetukseen ja sen kautta kodin ja koulun elimellistä vuorovaikutusta aikaan saamaan”.

Vanhuus- ja työkyvyttömyysvakuutuksen toteuttamiseksi tarvittiin valtion vakuutuslaitos. Vakuutuksen rahoittivat kaikki veronmaksukykyiset kansalaiset tulojensa ja varallisuutensa mukaan.

Jokainen kansalainen oli ”oikeutettu saamaan jonkun vissin alimman määrän vuotuista eläkettä niin pian kun hän on menettänyt työkykynsä tai osan siitä eli täyttänyt jonkun vissin säädetyn ijän, esim. 60 vuotta”.

Maalaisliitto kannatti työväen suojelu- ja vakuutuslainsäädännön kehittämistä.

Ohjelmassa esitettiin asteittain nousevaa perintö- ja tuloveroa sekä sitä täydentävää varallisuusveroa.

Maalaisliitto ei hyväksynyt ammattiarmeijaa, ”seisovaa sotalaitosta, vaan – – kannattaa etusijassa kansanpuolustuslaitosta”.

Kannattaa lukea Maalaisliiton ja Keskustapuolueen ohjelmia. Ne laventavat kuvaa puolueesta. Tieto ei lisää tuskaa.

Ohjelmista löytyy muutakin kuin maahenki, köyhän asia ja itsekasvatus.

1900-luvun alun leivänkasvattajamies ja -nainen ovat olleet ennakkoluulottomia ja edistyksellisiä.