Vesivastuullisuus akkuarvoketjun kärkiteemaksi
Suomeen taloustilanteen korjaamiseksi tarvitaan kasvua ja uusia investointeja. Yksi Suomen kärkihankkeista on akkuarvoketjun luominen eli kaivos- ja akkuteollisuuden investoinnit.
Suomen lainsäädäntö ei ole ajan tasalla koskien akkuarvoketjun päästöjä pinta- ja pohjavesiin. Olemme tuhansien järvien maa ja meillä on rikkaat pohjavesivarat, mutta niitä ei pidä saastuttaa kaivos- ja akkubuumin takia. Itämeri huutaa apua jo tällä hetkellä, joten lisäkuormitus akkuteollisuudesta ja kaivoksista tulee minimoida.
Voisimmeko ottaa kärkiteemaksi Suomessa akkuarvoketjun toteuttamisen vesistöt ja pohjavesi turvaten?
Ympäristöluvitukseen tarvitaan ennustettavuutta. Lainsäädännössämme on puutteita. On ajauduttu tilanteeseen, että jätevesien puhdistusvaatimuksia asetetaan oikeuskäsittelyissä kaivoksille ja akkumateriaalitehtaille, kun asukkaat ja ympäristöjärjestöt puolustavat vesistöjä.
Harjavallan akkumateriaalitehdas tavoitteli ensin sitä, että tuotannon suurin jäte natriumsulfaatti olisi dumpattu Kokemäenjokeen ja samaa tavoitteli Haminan akkumateriaalitehdas Suomenahden rannalla.
Lainsäädännöstä puuttuu raja-arvo sulfaatille ja tästä syystä kansainväliset akkumateriaalitehtaat ovat yrittäneet jätteen sijoittamista Suomen vesistöihin. Vastaava toimintatapa akkumateriaalitehtaille ei ole mahdollinen Saksassa tai Ruotsissa. Kaivoksien osalta rakennetaan pitkiä purkuputkia eikä investoida tehokkaaseen jätevedenpuhdistukseen, koska laki ei sitä tarpeeksi selkeästi vaadi.
Tekniikka ja keinot ovat olemassa, mutta vaatimukset puuttuvat.
Epäkohtaa korjaamaan teimme kansalaisaloitteen “Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja”, jonka luovutimme eduskuntaan kesäkuussa.
Kansalaisaloite tähtää lainsäädännön päivittämiseen, jotta saamme raja-arvot sulfaattipäästöille ja kaivosten myrkylliselle ksantaatille. Selkeät raja-arvot jätevesipäästöille aikaansaavat ennakoitavuutta luvitukseen. Kun vaatimukset ovat selkeät, ei jätevesien puhdistamisvaatimusten takia tarvita oikeustaisteluja.
Toinen merkittävä sääntelyn puute on se, että kaivosten raskasmetalleja pohjavesiin vuotavilta pohjarakenteilta puuttuvat vaatimukset. Ympäristöministeriö havahtui pohjarakenteiden vuotoihin vuonna 2016. Suureksi puutteeksi todettiin se, että ei ole vaatimuksia ja lainsäädännön ohjausta rakenteiden toteuttamiseen.
Pato- ja pohjarakenteiden vaatimuksia ja rakentamisohjeita laatimaan perustettiin ympäristöministeriön työryhmä. Työn piti valmistua 2020, mutta vaatimuksia ei ole vieläkään julkaistu.
Suomen lainsäädäntö on saatava ajan tasalle, jotta akkuarvoketjua ei toteuteta Suomen vesistöjen ja pohjaveden kustannuksella. Tekniikka ja keinot ovat olemassa, mutta vaatimukset puuttuvat. Nykytilanne ei arvokkainta luonnonvaramme eli puhdasta vettä turvaa.