Keskiaikainen tapa palasi Suomeen
Moni suomalainen tuntee legendan talonpoika Lallista, jonka kerrotaan surmanneen piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä 1100-luvulla.
Harvempi ehkä tietää, että Köyliönjärven kautta kulkee nykyisin Suomen vanhin pyhiinvaellusreitti, Pyhän Henrikin tie.
Pyhiinvaelluksen suosio Suomessa kasvaa koko ajan, kertoo pyhiinvaellustoiminnan projektipäällikkö Annastiina Papinaho Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulista STT:lle.
Korona-aikainen lähiluontoretkeilyn suosiopiikki heijastui myös pyhiinvaeltamiseen. Turun kaupunki ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko avasivat vuonna 2021 Suomen ensimmäisen pyhiinvaelluskeskuksen Turun tuomiokirkolle. Moni historiallinen pyhiinvaellusreitti risteää juuri Turkuun.
Suomen vanhimmat pyhiinvaellusreitit juontavat juurensa keskiajalle. Alue kuului tuolloin Ruotsiin, joka oli katolinen maa.
Reformaation saapuessa Suomeen pyhiinvaellus oli yksi niistä katolisista perinteistä, joita karsittiin tietoisesti pois.
Kaikki pyhiinvaelluksen elementit eivät kuitenkaan uskonelämästä hävinneet. Papinaho kertoo esimerkiksi kirkkopoluista ja -teistä, joita pitkin on kuljettu kirkkoihin.
– Siinä matkalla on rukoiltu ja on voinut olla oppimista, saarnaa ja ehtoollista.
Nyt pyhiinvaeltamista on elvytetty myös luterilaisessa perinteessä.
Papinaho kertoo, että perustamisensa jälkeen Turun pyhiinvaelluskeskus sai paljon positiivista, mutta myös yllättynyttä palautetta siitä, että Suomessakin voi pyhiinvaeltaa.
– Nyt sitten palaute voikin olla osalta sellaista, että ahaa, mä luinkin jostain tai olenkin kuullut tai tuttu on käynyt.
Pyhiinvaeltaminen kiinnostaa nykyään kaikenikäisiä.
Keskiajan kristityille pyhiinvaeltaminen oli paitsi uskontoa myös uusien paikkojen näkemistä. Nykyäänkin pyhiinvaeltaminen voi olla eräänlaista löytöretkeilyä, kertoo Papinaho. Sellaisena se houkuttelee esimerkiksi nuoria.
Myös perheet lähtevät yhdessä pyhiinvaelluksille, ja lyhyemmät reitit sopivat hyvin pienillekin lapsille.
Turussa kiinnostuneita ovat olleet myös kansainväliset opiskelijat, Papinaho kertoo.
– Ovatko he sitten esimerkiksi kaupunkiin tulleita vaihto-opiskelijoita, joille Santiago de Compostelan pyhiinvaellukset ovat tuttu juttu. He ilahtuvat siitä, että hei, täälläkin voi vaeltaa, ja sitten lähdetään porukalla kulkemaan niitä reittejä.
Merkityksellisyyttä pyhiinvaellukselleen voi löytää niin rukouksesta kuin luonnostakin.
– Ajattelen, että pyhiinvaellus on tavalla tai toisella pyhän äärelle asettumista. Mitä se pyhä siinä vaelluksella sitten on, on ehkä pyhiinvaeltajastakin kiinni, Papinaho sanoo.
Yksi syy suosion kasvulle on kiinnostus historiaa kohtaan: vanhimmilla reiteillä voi kulkea jo vuosisatoja sitten eläneiden pyhiinvaeltajien jalanjäljillä, ja reittien varsilla on monia historiallisia kohteita, kuten kirkkoja.
Pyhiinvaellukselle lähdetään myös hiljentymään ja pysähtymään. Arjen kiire, informaatiotulva ja maailman tilanne saavat ihmiset tietoisesti haluamaan hidastaa tahtia, Papinaho kertoo.
Myös uskonnollinen puoli houkuttaa.
– Sellainen etsimisen tai hengellisyyden, uskonnollisuudenkin uusi tuleminen tai herääminen. Että ollaan kiinnostuneempia ja avoimempia ja mietitään, millaista hengellisyyttä voi olla, Papinaho kertoo.