Alempi tieverkko kyvyttömien ja haluttomien vastuulla

On tullut kirjoitettua maaseudun tieasioista jokusen kerran tässä viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Kiitosta ei ole juuri päässyt antamaan eikä siihen ole ikävä kyllä nytkään aihetta.

Tänä kesänä on saatu rankkoja sateita, mikä on näkynyt valtion alemman tieverkon kunnossa. Mikään peruste jättää tiet hoitamatta sääilmiöt eivät kuitenkaan ole. Enempi kyse on tiestön kunnossapidosta vastaavien pääurakoitsijoiden toimintatavasta, joka on kesät talvet yhtä ala-arvoista.

Ja jälleen korostan, ettei ongelma ole aliurakoitsijoissa, jotka tekevät sen oikean työn, mikäli saavat siihen mahdollisuuden.

Palaute tältä kesältä tien käyttäjiltä on ollut poikkeuksellisen runsasta ja aikaisempaakin rajumpaa. Nyt myös entistä enemmän vapaa-ajanasukkaat ovat kyllästyneet tilanteeseen, jossa valtion sorapintaisia teitä pitkin ei tahdo päästä ansaitun kesäloman viettoon.

Isompi ongelma toki on maaseudun elinkeinojen ja vakituisten asukkaiden osalta, mutta he ovat olleet jo pidempään pelkkä huutavan ääni korvessa – ilman vastakaikua.

Ongelma on tunnistettu jo kauan ja pätee sekä talvi- että kesäkunnossapitoon. Pääurakoitsijat kilpailevat urakoista painamalla hintoja alas, mutta ottavat aina ensin päältä omansa pois.

Tämän seurauksena varsinaiseen oikeaan työhön, jonka aliurakoitsijat tekisivät ei rahaa sitten enää jääkään ja tiet jäävät hoitamatta sen seurauksena.

Jos tienkäyttäjä perää toimijoilta vastuuta tien huonosta hoidosta, vastuu siirretään aina jollekin muulle. Käytännössä, siis ihan oikeassa elämässä, kukaan ei valvo pääurakoitsijaa eikä viranomaistoimintaa.

Suomessa on osattu aikoinaan ylläpitää toimivaa tieverkkoa ja osataan edelleen yksityisteiden osalta. On erikoista, miten täydellinen kyvyttömyys ja haluttomuus on pesiytynyt niihin toimijoihin, joiden tulisi huolehtia valtion alemmasta tieverkosta.