Yhteiskuntasopimus kompastui politiikkaan
Yhteiskuntasopimuksen uusimmankin yrityksen kariutuminen oli suuri pettymys pääministeri Juha Sipilälle, muulle hallitukselle – mutta ennen muuta Suomen kansalle.
Yhteiskuntarauhaa ja yhteistä ponnistusta kohti parempaa tässä olisi tarvittu, ei ahdasta omien etujen ajamista.
Tuskin erehtyy, jos sysää syytä epäonnistumisesta puoluepolitiikan syyksi.
Vasemmisto-oppositiolle olisi ollut liian suuri pala, että samalla viikolla olisi syntynyt kaksi kansalaisia miellyttävää ratkaisua – postin lakon päättyminen ja yhteiskuntasopimus.
Hallitukselle ei sellaista iloa suotu. Siksi yhteiskuntasopimukselle pantiin kapuloita rattaisiin. Näkyviä hahmoja tässä työssä olivat AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen (sd.) ja Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto (sd.).
Valitettavasti itsekkäästä puoluepolitikoinnista joutuvat maksamaan nyt sadat tuhannet tavalliset suomalaiset palkansaajat.
Kaikki myöntävät, että jotain on tehtävä. Työttömyys pahenee. Suomen kasvuluvut ovat Kreikan jälkeen EU-maiden heikoimmat. Julkisen talouden hoitamiseksi on otettava joka vuosi miljarditolkulla lisää velkaa.
Työmarkkinajärjestöillä olisi ollut mahdollisuus etsiä parempia konsteja kuin hallituksen kilpailukykypaketti. Niitä olisi ollut helppo löytää. Työmarkkinajärjestöjen käytössä on paljon laajempi paletti kuin hallituksella.
Mutta ei haluttu sopia.
Siksi työmarkkinajärjestöt kantavat poikkeuksellisella tavalla vastuuta niistä ikävistä päätöksistä, joita hallituksen on nyt pakko tehdä. Ne olisi voitu välttää, jos työmarkkinajärjestöt olisivat halunneet valita niin.
Tämä vaihtoehto on ollut kaiken aikaa neuvottelijoiden tiedossa.
Pääministeri Juha Sipilä ja muut vastuulliset hallitustahot ovat toistaneet toistamasta päästyään, että kilpailukykyä parantavat niin sanotut pakkolait peruutetaan, jos työmarkkinajärjestöt löytävät yhdessä sopien korvaavia keinoja.
Pakkolakeja ei kukaan halua, ei hallituskaan – jos olisi parempia keinoja päästä samaan päämäärään. Hallitus on ilmoittanut moneen kertaan, että lait vedetään pois eduskunnasta, jos yhteiskuntasopimus syntyy.
Mutta hallituksen on toimittava niillä välineillä, joita sillä on käytössään. Uusia työpaikkoja on saatava aikaan. Talouden kasvua on löydyttävä. Velkaantuminen on saatava poikki.
Viime vaalikausi oli varottava esimerkki siitä, miten käy, jos hallitus ei uskalla tehdä päätöksiä. Käy huonosti.