Viro näyttää jo esimerkkiä Suomelle
Eteläinen naapurimaamme Viro viettää lauantaina (24.2.) satavuotissyntymäpäiväänsä.
Parhaat onnittelut! Suomessa on seurattu sukulaiskansan uutta nousua sukuylpeyttä tuntien.
Viron itsenäisyyden aika ei ole ollut helppo.
Maa joutui suurempien pelinappulaksi ja lopulta vieraan vallan miehittämäksi 50 vuodeksi. Itsenäisyyttä ei ollut silloin edes paperilla.
Neuvostoliiton romahduksen käänteet olivat Virossakin dramaattisia, mutta rohkeat nuoret poliitikot onnistuivat, vaikka kaikki oli luotava tyhjästä.
Jälleenitsenäistymisen jälkeiset runsaat 25 vuotta ovat olleet menestystarina.
Sen merkkipaaluja ovat Viron jäsenyys Euroopan unionissa ja Natossa sekä euron käyttöönotto.
Demokratia ja oikeusvaltion periaatteet ovat juurtuneet. Kansalaisten elintaso on noussut kovaa vauhtia. Viroa on juostu maailman kartalle.
Miehitysaikana virolaisten itsenäisyydenhalu eli oman kulttuurin kautta.
”Laulava vallankumous” on kaunis ja paljon kertova nimitys Viron jälleenitsenäistymisen tapahtumille.
Jos Virossa on joskus katsottu Suomenlahden yli esimerkkiä etsien, nyt on Suomen vuoro.
Viro on kehittänyt uutta tekniikkaa hämmästyttävän ennakkoluulottomasti.
Se on luonut maailman huippua olevan digijärjestelmän, jonka sovellutuksia ovat sähköinen äänestäminen, sähköinen terveydenhuoltojärjestelmä, e-kansalaisuusohjelma…
Tulevaisuus näyttää, ovatko virolaiset halukkaita jakamaan nykypäivän pohjoismaiset arvot.
Mutta on Virolla vielä tekemistäkin.
Tasaverojärjestelmä on luonut suuret tuloerot. Heikoimmin toimeentulevien elämä vaatii kohentamista.
Ympäristöajattelu on vaatimatonta. Alueelliset kehityserotkin ovat suuret.
Miehitysaika teki Virosta ”monikulttuurisen”. Etnisiä virolaisia on nyt 70 prosenttia, venäläisiä neljäsosa.
Viron kansalaisuuden on tosin saanut jo yli 85 prosenttia.
Viron venäläiset eivät kuitenkaan ole mikään ”viides kolonna”. He ovat pysyneet lojaaleina.
Viron hyvä talouskehitys ja läntinen integraatio turvaavat tulevaisuuden paremmin kuin Venäjä tekisi.
Ja Viron venäläisväestö olisi Venäjälläkin jo muukalaisen osassa.
Viron viiteryhmäksi mainitaan yleensä ”Baltian maat”, vaikka monen mielestä Viro sopisi paremmin Pohjoismaiden perheeseen.
Viro ei ole yhtä kireän verotuksen ja yhtä hyvän sosiaaliturvan maa eikä sen lipussa ole ristiä.
Sen historiassa vaikuttaa kuitenkin protestanttinen moraali, ja yhteydet Suomeen ja Ruotsiin ovat pitkät ja vahvat.
Mutta EU on muuttanut pohjoismaista yhteyttä. Se on nykyisin enemmän yhteisten arvojen jakamista kuin varsinaisia poliittisia ratkaisuja.
Yhteisiä näkemyksiä ovat ennen muuta sosiaalinen tasa-arvo ja sille rakentuva idealismi.
Tulevaisuus näyttää, ovatko virolaiset halukkaita jakamaan nykypäivän pohjoismaiset arvot.
Sen jälkeen – tervetuloa joukkoon.